Administrative court dismissed appeal as late, citing lack of standing and ineffective legal remedies under Aarhus Convention.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe administrative court dismissed the environmental association's appeal against a nature conservation area designation as filed too late. The association argued it lacked proper notice and should have been a party, but the court found it had no standing under the Nature Conservation Act and sufficient remedies existed. Consequently, the court held the Aarhus Convention did not override the statutory time limits or create new standing rights for the association.
Legislator headnote
AI generatedLuonnonsuojelulain 24 § 1 mom ja 3 mom; Luonnonsuojelulain 61 § 3 mom: The administrative court may dismiss an appeal as late if the applicant lacks standing and effective legal remedies exist, rendering the Aarhus Convention inapplicable to extend standing rights.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Alueellinen ympäristökeskus oli vuonna 2005 tekemällään päätöksellä perustanut luonnonsuojelualueen luonnonsuojelulain 10 §:n, 24 §:n 3 momentin ja 77 §:n perusteella. Päätös oli annettu yleistiedoksiantona ja lisäksi päätös oli siihen merkityn luettelon mukaan lähetetty tiedoksi muun ohella eräälle ympäristönsuojeluyhdistykselle. Ympäristökeskuksen päätöksestä hallinto-oikeuteen vuonna 2011 valittanut luonnonsuojelua edistävä yhdistys ei ollut tässä lähetysluettelossa. Valittajayhdistys esitti hallinto-oikeudessa, että ympäristökeskuksen päätös olisi tullut antaa sille tiedoksi tavallisella tai todisteellisella tiedoksiannolla, toisin sanoen niin kutsutulla erityistiedoksiannolla.
Hallinto-oikeus totesi, että yhdistyksen valitusoikeus asiassa perustui luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momenttiin. Valittajayhdistys ei ollut luonnonsuojelualueen perustamista koskevassa asiassa hallintolainkäyttölain 6 §:ssä tarkoitetussa asianosaisasemassa, minkä vuoksi sillä ei ollut myöskään asianosaisen valitusoikeutta asiassa. Suomen perustuslain 20 §:n yleistä säännöstä siitä, että vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille ja että julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon, ei myöskään voitu tulkita siten, että sillä olisi tarkoitettu välittömästi laajentaa erityissääntelyyn perustuvaa valitusoikeutta siten, että yhdistystä olisi pidettävä asianosaisen asemassa.
Yhdistyksen valitusoikeus perustui erityissääntelyyn ja sille oli annettu mahdollisuus riittävän tehokkaiden oikeussuojakeinojen käyttämiseen. Århusin yleissopimus ja erityisesti sopimuksen 9 artiklan 3 ja 4 kappale eivät asiassa edellä kerrotut perustelut huomioon ottaen antaneet aihetta arvioida asiaa toisin.
Hallinto-oikeus jätti yhdistyksen valituksen myöhään tehtynä tutkimatta.
Luonnonsuojelulaki 24 § 1 mom ja 3 mom
Luonnonsuojelulaki 61 § 3 mom
Hallintolaki 54 § 1 mom
Hallintolaki 55 §
Hallintolaki 62 §
Yleissopimus tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa (SopS 122/2004, Århusin yleissopimus) 9 artiklan 3 ja 4 kappale