Administrative court revoked police ban as driver's license law does not specify minimum drug monitoring period length.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court revoked the Police Authority's decision to maintain a driving ban because the law does not mandate a specific minimum duration for drug monitoring. The driver had submitted a medical report based on a three-month follow-up, which the police rejected as insufficient compared to their internal guidelines. The court held that only the doctor's professional assessment matters, and since the medical evidence showed the driver was fit, the ban lacked legal basis.
Legislator headnote
AI generatedTieliikennelaki 73 § 2 mom.; Ajokorttilaki 17 § 1 mom. 3 kohta; Ajokorttilaki 17 § 2 mom.; Ajokorttilaki 102 §; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/126/EY liite III kohta 14; Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ajoterveydestä 19 §; Sosiaali- ja terveysministeriön ohje lääkäreille päihderiippuvuuden arvioinnista ja ajokelpoisuudesta (STM/4354/2008): The administrative authority cannot unilaterally determine the minimum length of drug monitoring required for driving license eligibility; the decision must rely on the medical professional's assessment of the individual's condition.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Päätöslyhennelmä
Poliisilaitos oli aiemmin tekemällään päätöksellä määrännyt A:n ajokorttilain 64 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella ajokieltoon toistaiseksi, koska hän ei ollut toimittanut vaadittua lääkärinlausuntoa.
Poliisilaitos oli valituksenalaisella päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen ajo-oikeuden palauttamisesta. A oli määrätty toimittamaan lääkärinlausunto kuuden kuukauden seuranta-ajasta. Poliisille toimitettu lääkärinlausunto oli laadittu kolmen kuukauden seuranta-ajasta eikä sen vuoksi täyttänyt poliisin vaatimusta seuranta-ajan pituudesta. Asiassa oli otettu huomioon myös poliisilaitoksen linjaus samantyyppisissä tapauksissa.
Hallinto-oikeus kumosi poliisilaitoksen valituksenalaisen päätöksen todeten, että ajokorttidirektiivi, laki tai niiden nojalla annetut säännökset tai ohjeet eivät nimenomaisesti oikeuta poliisia määräämään päihderiippuvuusarvioinnin seurantajakson pituutta. Lääkärillä on koulutuksensa ja ammattikokemuksensa perusteella katsottava olevan parhaat edellytykset arvioida potilaan terveydentilaa ja sen vaikutusta ajokykyyn ja siten myös mahdollisen päihderiippuvuuden olemassaoloa. Lääkäri oli suorittamansa seurannan perusteella katsonut, että A ei ole päihderiippuvainen ja täyttää ajokorttiluvan myöntämisen edellytykset.
Edellä lausutut seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoi, että poliisin ei olisi tullut hylätä A:n hakemusta yksinomaan sillä perusteella, että lääkärin riittäväksi katsoma päihdeseurantajakso on ollut lyhyempi kuin poliisin päihdeseurantaan määräämistä koskevassa päätöksessä on esitetty.
Asiassa ei ollut myöskään tullut esiin seikkoja, jotka olisivat osoittaneet, että A olisi viimeisimmän rattijuopumuksen jälkeen syyllistynyt sellaiseen tekoon tai muutoin käyttäytynyt niin, että poliisilla olisi ollut syytä epäillä, ettei hän päihderiippuvuuden vuoksi täytä ajokorttiluvan myöntämisen edellytyksiä.
Tämän vuoksi hallinto-oikeus katsoi, että A on esittämällään lääkärinlausunnolla osoittanut, että hän ei ole päihderiippuvainen, ja että hän täyttää ajokorttiluvan saamisen edellytyksenä olevat terveysvaatimukset tältä osin. Syytä ajokiellon voimassapitämiselle ei siten enää ollut.
Oikeusohjeet
Tieliikennelaki 73 § 2 mom.
Ajokorttilaki 17 § 1 mom. 3 kohta
Ajokorttilaki 17 § 2 mom.
Ajokorttilaki 102 §
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/126/EY liite III kohta 14
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ajoterveydestä 19 §
Sosiaali- ja terveysministeriön ohje lääkäreille päihderiippuvuuden arvioinnista ja ajokelpoisuudesta (STM/4354/2008)
KHO:n päätös 09.10.2013 taltio 13/3182. Päätöstä ei muuteta.