Administrative court allows nursing home resident's fee claim by classifying private care as institutional care under Social Services Act.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court allowed the applicant's claim to have their care fee calculated based on long-term institutional care standards. Although the applicant moved from a municipal nursing home to a private facility, the court found they still required continuous supervision and care due to dementia. The court determined the private care met the statutory definition of institutional care, overriding the change in physical location.
Legislator headnote
AI generatedSosiaalihuoltolaki 24 §; Sosiaalihuoltolaki 27 §: The court established that care provided in a private facility constitutes institutional care under the Social Services Act if the recipient requires continuous supervision and the care level matches statutory institutional standards, regardless of the physical setting.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Päätöslyhennelmä
Valittajalle oli vuonna 2007 myönnetty vanhainkotipaikka ja hänen asiakasmaksunsa oli määrätty pitkäaikaisen laitoshoidon maksun perusteella. Vanhainkoti suljettiin vuonna 2010 ja valittajalle myönnettiin palveluasumispaikka yksityisestä hoitokodista, jolloin hänen asiakasmaksunsa määrättiin avopalvelun mukaisena maksuna. Hallinto-oikeus katsoi, että valittaja sai uudessa hoitopaikassa tarpeidensa ja toimintakykynsä mukaista hoitoa, eikä hänellä ollut vaatimansa tavoin ehdotonta oikeutta nimenomaan kunnalliseen vanhainkotipaikkaan. Varsinaisena oikeuskysymyksenä oli kuitenkin se, oliko valittaja hoidettavuudeltaan sosiaalihuoltolain 24 §:ssä tarkoitetun laitoshoidon tarpeessa ja oliko hänen yksityisessä hoitolaitoksessa saamaansa hoitoa ja palvelua pidettävä sisällöltään ja järjestelyiltään tosiasiassa laitoshoitona, josta perittävä maksu tulisi määräytyä edelleen pitkäaikaista laitoshoitoa saavilta perittävän maksun perusteiden mukaan.
Valittaja sairasti keskivaikeaa dementiaa. Hänen terveydentilastaan saatu selvitys osoitti, että hän oli päivittäisen ja yhtämittaisen hoidon, huolenpidon ja valvonnan tarpeessa. Hallinto-oikeus katsoi valittajan olevan ympärivuorokautisena järjestettävän hoidon ja huolenpidon tarpeessa siten, ettei hän selviäisi itsenäisestä asumista kotona säännöllisten sosiaalihuollon palveluidenkaan avulla. Valittaja oli siten sosiaalihuoltolain 24 §:ssä ja sosiaalihuoltoasetuksen 11 §:ssä tarkoitetun laitoshuollon tarpeessa.
Henkilöstön määrä yksityisessä hoitokodissa vastasi kaupungin vanhainkotien henkilöstömitoitusta ja rakennetta. Asiassa ei ollut myöskään osoitettu, että valittajan siellä saamat palvelut poikkeaisivat merkittävästi niistä palveluista, joita hän kunnallisessa vanhainkodissa oli saanut tai ainakin hänen olisi tullut sosiaalihuoltolain 24 § ja sosiaalihuoltoasetuksen 11 §:n 1 momentti huomioon ottaen saada. Yksinomaan se, että valittajan asumisympäristö oli muuttunut ja hänet oli yksityisessä hoitokodissa sijoitettu omaan huoneeseen, jonne hänen oli tullut hankkia omat huonekalunsa, ei merkinnyt, että valittajan saamaa hoitoa olisi pidettävä avopalveluna. Näistä syistä hallinto-oikeus katsoi olevan painavia perusteita pitää valittajan yksityisessä hoitokodissa saamaa hoitoa sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuna laitoshuoltona siitä huolimatta, että valittaja ei asunut enää laitokseksi määritellyssä yksikössä. Valittajan asiakasmaksu oli siten määrättävä pitkäaikaista laitoshoitoa koskevien säännösten mukaan.
Oikeusohjeet
Sosiaalihuoltolaki 17 §
Sosiaalihuoltolaki 24 §
Sosiaalihuoltolaki 27 §
Sosiaalihuoltoasetus 11§
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1 §
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 7 b §
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 7 c §
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus avohoidon ja laitoshoidon määrittelyn perusteista
KHO:n päätös 10.10.2012 taltio 12/2717. Valitusta ei tutkita.