Vaasan HAO 25.01.2011 11/0052/2 · Hallinto-oikeus

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n kansalaisuushakemuksen, koska A oli oleskellut hakemuksen ratkaisuhetkellä ulkomailla eikä hänen varsinaisen asuntonsa ja kotinsa voitu tämän vuoksi katsoa sijaitsevan Suomessa. Näin ollen A:n ei katsottu täyttävän kansalaisuuden myöntämisen edellytyksiä.

A oli muuttanut Suomeen 21.8.2003, jolloin hänelle oli myönnetty oleskelulupa opiskelun perusteella. A oli saanut pysyvän oleskeluluvan 2.6.2008. Hän oli hakenut Suomen kansalaisuutta 9.6.2008.

A oli ollut hakemuksen ratkaisuhetkellä suomalaisen työnantajan palveluksessa Venäjällä. Asiakirjojen mukaan A:n työsopimus oli määräaikainen ja voimassa 1.8.2009 alkaen. Työalueelle lähtöpäivä oli ollut 1.9.2009 ja ulkomaanjakson pituus 24 kuukautta. Ulkomaanjaksoa seuraa paluujakso ja siihen mahdollisesti välittömästi liittyvät työvelvoitteet kotimaassa.

Aikaisemmin A oli työskennellyt kahdessa suomalaisessa yrityksessä. Syyskuusta 2008 lähtien A oli ollut hoitovapaalla kesään 2009 asti. Ennen työkomennustaan A:lla oli ollut vain lyhyitä poissaoloja Suomesta.

A:lle oli merkitty väestötietojärjestelmään hänen ulkomailla työskentelynsä ajaksi tilapäiseksi osoitteeksi Venäjällä sijaitseva osoite. Vakituiseksi osoitteeksi oli merkitty Suomessa sijaitseva osoite. A omisti yhdessä vaimonsa kanssa kesämökin ja rivitaloasunnon, jotka sijaitsivat Suomessa.

Työkomennuksen jälkeen A:lla oli tarkoitus palata Suomeen. Myös lomansa A oli kertonut aikovansa viettää Suomessa.

Kun otettiin huomioon edellä mainitut seikat kokonaisuudessaan ja erityisesti se, että oleskelu Venäjällä johtui A:n työtehtävistä suomalaisen työnantajan palveluksessa, hallinto-oikeus katsoi, että A:n varsinainen asunto ja koti on ja on ollut Suomessa myös puheena olevan työkomennuksen aikana.

Hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Kansalaisuuslaki 7 §, 13 § 1 mom 2 kohta ja 16 § 1 mom

KHO on kumonnut HAO:n päätöksen 19.3.2012 antamallaan päätöksellä KHO:2012:20. Maahanmuuttoviraston päätös saatettiin voimaan.