Administrative court dismissed appeal, upholding regional authority's refusal of alcohol license for children's water park.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the company's appeal against the Regional Board's refusal to grant an alcohol license for its water park. The Board rejected the request because the facility was deemed primarily intended for children and youth, violating the Alcohol Act's restrictions. The court found the Board had properly applied the law and did not exceed its discretion, thus rejecting the company's claims regarding proportionality and equal treatment.
Legislator headnote
AI generatedAlkoholilaki 1 §; Alkoholilaki 21 d § 2 mom 1 kohta: The regional board may refuse an alcohol license if the premises are primarily intended for children or youth, provided the decision is based on objective facts and respects administrative principles.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Yhtiö oli hakenut lupaa enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien anniskeluun omistamansa vesihuvipuiston alueella. Aluehallintovirasto oli hylännyt hakemuksen alkoholilain säännösten sekä lain tarkoituksen ja tavoitteiden vastaisena, koska anniskelulupaa oli haettu pääosin lasten ja nuorten käyttöön tarkoitettujen ja heidän käyttämiensä tilojen yhteyteen.
Hallinto-oikeus totesi, että pelkästään puiston toteutuneesta asiakaskunnasta esitettyjen tietojen perusteella ei voitu ratkaista sitä, onko vesipuisto pääosin lapsille ja nuorille tarkoitettu ja heidän käyttämänsä. Vesipuiston vesileikkimaailma ja pienemmät vesiliukumäet oli tarkoitettu pienten lasten käyttöön sopiviksi ja suuremmat vesiliukumäet nuorille ja myös aikuisille sopiviksi. Aikuisten käytettäväksi soveltuvat vesiliukumäetkin olivat kuitenkin mitä ilmeisimmin luonteeltaan pääosin nuorille tarkoitettuja. Vesipuiston alueella tai edes sen välittömässä läheisyydessä ei ollut pääosin aikuisille tarkoitettuja huvittelu- tai virkistystoimintoja. Myös yhtiön harjoittaman mainonnan pääasiallisena kohteena olivat nuoret ja lapsiperheet. Vesipuisto oli siten kokonaisuutena arvioiden alkoholilain 21 d §:n 2 momentin 1 kohdassa esitetyllä tavalla tarkoitettu pääosin lapsille tai nuorille.
Yhtiön mukaan aluehallintoviraston päätös oli suhteellisuusperiaatteen vastainen, koska lupa olisi ainakin tullut myöntää määräaikaisena, rajoitettuna tai ehdollisena. Lisäksi yhtiö vetosi luottamuksensuojan ja yhdenvertaisuuden periaatteisiin, koska yhtiölle itselleen sekä toiselle yhtiölle oli kyseessä olevan lain voimassa ollessa myönnetty vastaavanlaisiin virkistyskohteisiin anniskelulupia. Päätöksestä tarkemmin ilmenevin perustein hallinto-oikeus katsoi, että aluehallintovirasto oli päätöksessään ottanut asianmukaisesti huomioon hallinto-oikeudelliset periaatteet ja ratkaissut asian alkoholilain säännösten mukaisesti. Aluehallintovirasto ei ollut ylittänyt harkintavaltaansa hylätessään yhtiön hakemuksen kokonaan.
Alkoholilaki 1 §
Alkoholilaki 21 § 1 mom
Alkoholilaki 21 d § 1 mom
Alkoholilaki 21 d § 2 mom 1 kohta
Hallintolaki 6 §
KHO:n päätös 16.10.2013 taltionumero 3296. KHO kumosi hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset ja palautti asian aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. KHO katsoi, että aluehallintovirasto ei ollut voinut päätöksestään ilmenevin perustein hylätä yhtiön anniskelulupahakemusta.