Administrative court allows personal assistance for a developmentally disabled person who can define needs despite care requirements.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Finland overturned the Social Services Board's rejection of personal assistance for a developmentally disabled applicant. Although the applicant required significant guidance and supervision, the court found he possessed sufficient capacity to define the content and execution of his support needs. Consequently, the court ruled that the assistance did not primarily serve care, custody, or supervision, thereby granting the request.
Legislator headnote
AI generatedLaki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3 §, 8 § 2 mom. ja 8 c § 1-2 mom.: Personal assistance may be granted to a severely disabled person if they have the capacity to define the support's content and implementation, even if some assistance is needed for guidance, provided the need does not primarily rest on care, custody, or supervision.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Vaikeavammaiselle A:lle oli haettu vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain mukaista henkilökohtaista apua harrastuksiin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen. A:n hakemus oli hylätty, koska hänen avun tarpeensa painottui hoivaan, huolenpitoon ja valvontaan ja koska A ei kyennyt itse määrittelemään avun tarvettaan lain edellyttämällä tavalla.
Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Mikäli henkilökohtaisen avun tarve painottuu pääasiassa hoivaan, huolenpitoon ja valvontaan, ei edellytyksiä henkilökohtaisen avun järjestämiseen ole.
A oli keskiasteisesti kehitysvammainen, johon liittyi ADHD-tyyppinen oireisto ja haastavaa käyttäytymistä. Hänen omatoimisuustaitonsa olivat melko hyvät, joskin hän tarvitsi myös ohjausta päivittäisissä toimissaan, sosiaalisissa tilanteissa ja asioiden hoidossa. A:n katsottiin tarvitsevan mielekästä toimintaa ja tekemistä myös psyykkisen tilansa tukemiseksi. A opiskeli ammattiopistossa työhön ja itsenäiseen elämään valmentavalla opintolinjalla.
A kykeni ilmaisemaan haastattelussa sosiaalityöntekijälle, mihin toimintoihin hän omasta mielestään tarvitsi henkilökohtaista apua. A:n olosuhteista ja toimintakyvystä saatu selvitys kokonaisuutena huomioon ottaen hallinto-oikeus arvioi, että A:lla oli lain tarkoittamalla tavalla riittävästi voimavaroja määritellä tarvitsemansa avun sisältö ja toteutustapa. Avun tarpeen ei voitu katsoa perustuvan pääosin hoivaan, huolenpitoon ja valvontaan, vaikka A tarvitsi myös paljon ohjausta. Avun tarve tuli tältä osin turvatuksi palveluasumisella ja siihen liittyvillä lisäpalveluilla. Hallinto-oikeus kumosi perusturvalautakunnan päätöksen ja palautti asian perusturvalautakunnan alaiselle viranhaltijalle henkilökohtaisen avun järjestämistä varten.
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista
3 §, 8 § 2 mom. ja 8 c § 1-2 mom.
KHO:n päätös 30.3.2012 taltio 12/0762. Päätöstä ei muuteta