Administrative court quashes environmental authority decision for failing to assess economic public interest exception under nature conservation law.
Legislator summary
AI generatedThe administrative court quashed the environmental authority's decision to deny a mining expansion permit, ruling that the authority failed to evaluate the required 'overriding public interest' exception. The company argued underground mining was economically unviable and risky for the otter's habitat, while the authority claimed no alternative existed. Since the law requires a balancing of economic benefits against conservation interests but provides no definition for the exception, the court ordered the case to be reconsidered with a proper assessment of the public interest.
Legislator headnote
AI generatedLuonnonsuojelulaki 49 § 1; Luonnonsuojelulaki 49 § 3 mom; Luonnonsuojeluasetus 23 §; Neuvoston direktiivi 92/43/ETY 16 a 1 k: The administrative authority must explicitly assess the existence of an overriding public interest exception when granting permits that harm protected species, and a failure to do so renders the decision void.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kaivostoimintaa harjoittava yhtiö oli hakenut olemassa olevan avolouhoksen laajentamiseksi poikkeuslupaa kultamalmiesiintymän alueella sijaitsevan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämiseksi. Malmia oli tarkoitus louhia ensin avolouhoksena ja sen jälkeen maanalaisena kaivoksena. Liito-oravan pesäpuu rajoittaa malmin louhintaa, mikä hakemuksen mukaan vaikuttaa merkittävästi koko hankkeen kannattavuuteen avolouhoksen jäädessä kolmanneksen pienemmäksi.
Ympäristökeskus oli hylännyt yhtiön hakemuksen sillä perusteella, että hakija ei ollut osoittanut vaihtoehtoisten ratkaisujen puutetta, koska louhinta voitaneen toteuttaa kyseessä olevalta osin maan alta.
Hallinto-oikeudessa yhtiö oli esittänyt mainitun vaihtoehdon olevan teknisesti mahdollinen toteuttaa mutta louhimatta jäävän malmin ja maanalaisen louhinnan aiheuttamat lisäkustannukset huomioon ottaen taloudellisesti kestämätön sekä pesäpuun vedensaannin kannalta riskialtis. Ympäristökeskuksen tilalle tullut ELY-keskus oli puolestaan lausunnossaan katsonut, ettei yhtiö ollut esittänyt laskelmaa, jonka perusteella voisi verrata keskenään poikkeusta edellyttävää sekä kokonaan maanalaista vaihtoehtoa, ja että pesäpuun vedensaanti ei välttämättä vaarannu ja pesäpuun kuivumista on mahdollista ehkäistä tiivistämällä louhinnasta syntyviä rakoja.
Ympäristökeskus ei siten ollut voinut päätöksessä mainitsemallaan perusteella hylätä yhtiön hakemusta.
Asiassa oli kyse myös poikkeusluvan myöntämiseksi edellytetyn erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavan syyn olemassaolosta. Tältä osin hallinto-oikeus totesi, että luontodirektiivissä tai luonnonsuojelulaissa, jolla direktiivin säännökset on tältä osin saatettu Suomessa voimaan, ei ole määritelty, mitä erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavalla syyllä tarkoitetaan. Direktiivin kieliversioiden välisestä vertailusta ilmenee, että kyseiseen poikkeamisperusteeseen sisältyy poikkeamistarpeen punnintaa suhteessa suojeluintressiin, mitä korostetaan myös Euroopan komission julkaisemassa tulkintaohjeessa. Yhtiön hakemuksen johdosta tuli siten ratkaistavaksi, onko kyseessä olevan malmiesiintymän hyödyntämiseen sinänsä ja siihen liittyvän kaivostoiminnan työllisyys- ja muihin paikallis- ja aluetaloudellisiin vaikutuksiin kohdistuva yleinen etu katsottava riittävän suureksi oikeuttaakseen laajennushankkeen edellyttämän heikennyksen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikalle.
Koska ympäristökeskus ei kuitenkaan päätöksessään ollut ottanut lopullisesti kantaa yleiseen etuun liittyvän poikkeamisperusteen täyttymiseen eikä myöskään asiakirjoihin sisältynyt sellaista selvitystä, jonka pohjalta hallinto-oikeus olisi katsonut voivansa kyseisen poikkeamisperusteen edellyttämän intressivertailun pohjalta ratkaista asian tältä osin ensi asteena, ympäristökeskuksen päätös kumottiin ja asia palautettiin käsiteltäväksi uudelleen.
Luonnonsuojelulaki 49 § 1
Luonnonsuojelulaki 49 § 3 mom
Luonnonsuojeluasetus 23 §
Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 16 artikla 1 kohta