Administrative court allows residence permit for elderly foreigner due to health and family ties in Finland.

Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt oleskelulupaa A:lle ja oli käännyttänyt hänet kotimaahansa Venäjälle. Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että A:n oleskelun jatkaminen Suomessa olisi edellyttänyt oleskelulupaa, jota hänelle ei ollut myönnetty, mikä ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukaan on peruste ulkomaalaisen käännyttämiselle.

A vaati hallinto-oikeudessa Maahanmuuttoviraston päätöksen kumoamista ja oleskeluluvan myöntämistä muun ohella ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin nojalla. Hallinto-oikeus katsoi, että A:lle tuli myöntää jatkuva oleskelulupa mainitun säännöksen mukaisesti yksilöllisten inhimillisten syiden perusteella, jolloin myöskään käännyttämiselle ei ollut perusteita. Hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palautti asian oleskeluluvan osalta sille uudelleen käsiteltävksi.

Sovelletut oikeusohjeet

Ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

Ulkomaalaislain 49 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan ilman oleskelulupaa maahan saapuneelle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen tai jatkuva oleskelulupa Suomessa, jos edellytykset tällaisen oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomailla ovat olemassa ja oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Oikeudellinen arviointi

Edellä esitettyihin ulkomaalaislain säännöksiin ja esitöihin viitaten hallinto-oikeus katsoi, että A:n hakemalle oleskeluluvalle ei ollut edellytyksiä ulkomaalaislain 50 §:n nojalla ja että harkittaessa oleskeluluvan edellytyksiä 52 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei myöskään voitu ohittaa ulkomaalaislain 49 §:n 1 momentin 5 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

Ulkomaalaislain 52 §:n säännöstä tulkittaessa oli kuitenkin otettava huomioon myös se, että siinä on nimenomaisesti säädetty yhtenä oleskeluluvan myöntämisen perusteena “muu yksilöllinen inhimillinen syy, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.”

Oleskeluluvan myöntäminen yksilöllisestä inhimillisestä syystä perustuu 52 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla hakijan terveydentilan, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn arviointiin ja erityisesti sen punnintaan, olisiko oleskeluluvan epääminen tällaiseen syyhyn nähden hakijalle ilmeisen kohtuutonta.

Vaikka yksilöllisen inhimillisen syyn ja vastaavasti ilmeisen kohtuuttomuuden harkinta koskevat ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin soveltamista, asian ratkaisemisessa ei voida sivuuttaa ulkomaalaislain rakenteessa muutoin omaksuttua kokonaisharkintaa. Tämä ilmenee myös maasta poistamista koskevista ulkomaalaislain säännöksistä ja menettelystä.

A oli 86-vuotias, ja hän oli asunut Suomessa kaksi vuotta. Esitettyjen lääkärinlausuntojen mukaan A:lla oli todettu kuulon huonontuminen ja sydämestä kuuluva sivuääni. Hän oli fyysisiltä voimiltaan heikko liikuntarajoitteinen hauras vanhus. Lääkärinlausunnoissa arvioitiin, että hän tuskin pystyisi asumaan yksin. 11.10.2010 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan, mikäli A ei kotona pärjännyt, hänet oli otettava joko vuodeosastolle tai sairaalaan.

Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoi, että A oli lähinnä vuode- ja pyörätuolipotilas, joka selviytyäkseen tarvitsi päivittäistä apua ja huolenpitoa. Hän oli siten terveydentilastaan johtuen haavoittuvassa asemassa, etenkin kun huomioitiin hänen ikänsä.

A oli perheensä ainoa elossa oleva sisarus, ja hänen lähin omaisensa oli Suomessa asuva ainoa tytär B. Venäjällä A:lla oli yksi lapsenlapsi, jolla oli huollettavanaan sairas lapsensa. Asiassa esitetyn perusteella hallinto-oikeus arvioi, ettei Venäjällä asuva omainen pystyisi huolehtimaan A:sta.

Suomessa asuva tytär Suomen kansalainen B oli hoitanut äitiään Värtsilässä ja Suomessa. Hän piti velvollisuutenaan huolehtia iäkkäästä ja hauraasta suomen kieltä osaamattomasta äidistään mahdollisuuksien mukaan perinteisesti kotonaan, ja hänet oli määrätty äitinsä holhoojaksi. Asiassa esitetyn perusteella A:lla oli kiinteät ja läheiset suhteet Suomessa asuvaan tyttäreensä.

Mikäli A olisi käännytetty Venäjälle, hän tuskin olisi voinut pitää yhteyttä Suomessa asuvaan lähiomaiseensa heikon terveydentilansa vuoksi. Toisaalta ei ollut estettä sille, että tytär yrittää pitää yhteyttä äitiinsä Venäjälle.

Edellä mainituin perustein ja ottaen huomioon myös ulkomaalaislain 146 §:n mukaisesti päätöksen perusteena olevat seikat ja olot kokonaisuudessaan, vakiintunut oikeuskäytäntö, säännösten soveltamisalaan sisältyvä tapauskohtaisuus sekä asiaan muutoin vaikuttavat kirjallisesti ja suullisessa käsittelyssä saadut selvitykset erityisesti A:n haavoittuvasta asemasta, 86 vuoden ikä ja vahvat perinteikkäät siteet ainoaan tyttäreensä, hallinto-oikeus katsoi, että oleskeluluvan myöntämättä jättäminen olisi ollut tässä yksittäistapauksessa ilmeisen kohtuutonta.

KHO:n päätös 4.12.2012 taltionumero 3358: Valituslupahakemus hylätään