Administrative court dismissed exception permit for changing holiday home to permanent residence due to planning law requirements.

Poikkeamishakemus koski 50 k-m2:n suuruisen lomarakennuksen käyttötarkoituksen muuttamista vakituiseksi asunnoksi laajentamalla lomarakennusta 80 k-m2:llä. Lomarakennus sijaitsi rantayleiskaavan RA-alueella ja noin 630 metrin päässä merenrantaviivasta ja noin 270 metrin päässä kahdesta lammesta.

Rantayleiskaavan tavoitteena oli ollut toimia rakennuslupamenettelyn perusteena tavanomaisen omarantaisen loma-asutuksen osalta. Loma-asuntojen rakennusoikeus oli siiretty kiinteistöittäin RA-alueille. Rantayleiskaavassa oli tutkittu loma-asuntoalueitten rajat yleispiirteisesti ja rakennusoikeus määritetty tiloittain. Rakennetut tontit, rakentamattomat lohkotut tontit sekä erottamattomat rakennuspaikat, joille oli myönnetty rakennuslupa, oli osoitettu rantayleiskaavassa yleensä loma-asuntoalueeksi riippumatta niiden sijainnista, ympäristöstä ja rakennusoikeuden mitoitusperusteista. Yleiskaavamerkinnöissä ja -määräyksissä oli RA-alueen osalta todettu, että sellaisella alueella, jolla ei numeroa (alaindeksiä) ollut esitetty, muodosti jokainen tila, joka täytti rakennusjärjestyksen määräykset, yhden loma-asunnon rakennuspaikan.

Kunnanhallitus hyväksyi hakemuksen ja antoi poikkeamisluvan saada rakentaa vastoin vahvistettua yleiskaavaa. Ympäristökeskuksen valituksen johdosta hallinto-oikeus päätti seuraavaa:

Kun otettiin huomioon rakennuspaikan etäisyys sekä merenranta-alueesta että rakennuspaikan etäisyys kahden lammen ranta-alueesta ja rakennuspaikan ja lampien välillä olevat tiet ja maasto-olosuhteet, ei kysymys ollut rantaan tukeutuvasta ja vesistöön vaikuttavasta rakentamisesta siten, että loma-asunnon käyttötarkoituksen muuttamiseen pysyväksi asunnoksi oli tarpeen saada poikkeus maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n suunnittelutarpeesta ranta-alueella.

Koska rantarantayleiskaavassa oli erikseen osoitettu loma-asumiseen tarkoitetut rakennusalueet ja maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin erityisesti määrätty kysymyksessä olevan rakennuspaikan käytöstä loma-asuntoalueena (RA), oli rantayleiskaavasta, joka oli voimassa myös muilla kuin ranta-alueilla, tarpeen saada poikkeamislupa ennen rakennusluvan myöntämistä pysyvälle asunnolle, jona se on kunnan viranomaisissa käsiteltykin.

Kun otettiin huomioon alueella oleva runsas loma-asutus, maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimus ja että kunta oli käynnistämässä alueella uuden yleiskaavoituksen, aiheutti hakemukseen suostuminen maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle. Koska edellytyksiä myönteisen poikkeamispäätöksen tekemiselle ei ollut olemassa, kunnanhallituksen päätös kumottiin ympäristökeskuksen valituksen johdosta.

Hallinto-oikeus totesi, että asiassa oli ollut kysymys poikkeamisesta yleiskaavan aiheuttamasta rakentamisrajoituksesta. Suunnittelutarveratkaisun ja poikkeamispäätöksen ajallisesta järjestyksestä ei ollut laissa säädetty. Hallinto-oikeus ei ottanut kantaa siihen, vaatiko hanke myös maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentissa tarkoitetun, samoin kunnan toimivallassa olleen suunnittelutarveratkaisun, mutta totesi, että ennen rakennusluvan myöntämistä oli hankkeelle myönnettävä luvat kaikista niistä rajoituksista, jotka koskevat rakennuspaikan aluetta. Koska poikkeusta yleiskaavan rakentamisrajoituksesta ei voitu myöntää, ei asian käsittelemisellä suunnittelutarveratkaisuna ollut tässä vaiheessa merkitystä.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 43 § 2 mom

Maankäyttö- ja rakennuslaki 125 § 4 mom

Maankäyttö- ja rakennuslaki 72 § 1 ja 2 mom

Maankäyttö- ja rakennuslaki 171 §

Maankäyttö- ja rakennuslaki 172 §

Maankäyttö- ja rakennuslaki 211 §

Maankäyttö- ja rakennuslaki 137 § 1 mom

Hämeenlinnan HAO 12.1.2004, 04/0020/2 (Flot-ratkaisu)

KHO 2004:57

KHO 11.5.2009/1115 (lyhyt ratkaisuseloste)