Legislator Case Law & Legislation
Vaasan HAO 20.8.2008 08/0493/3 AI generated

Administrative court ruled municipality must charge only actual costs for public access information, rejecting arbitrary tiered fees.

Case Number Vaasan HAO 20.8.2008 08/0493/3
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Vaasa dismissed the municipality's decision to impose arbitrary tiered fees for providing public access information. The court found that the municipality failed to demonstrate actual production costs and imposed fixed rates exceeding the cost of copying documents. Consequently, the court held that such fees violated the principle of cost proportionality and the right of access to information under the Act on Public Access to Information. The decision was declared invalid under the Municipalities Act as it lacked a legal basis.

Legislator headnote

AI generated

Act on Public Access to Information Act 34 §; municipalities must charge fees corresponding strictly to actual production costs and cannot impose arbitrary tiered rates that violate the principle of cost proportionality.

Keywords

AI generated
public access information cost proportionality principle municipal fee setting administrative discretion limits right of access actual production costs tiered fee structure

Cited Legislation

AI generated
Act on Public Access to Information Act 34 §
Municipalities Act 90 §
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Määrätessään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslain) nojalla perittävistä maksuista kunnan on otettava huomioon, mitä lain 34 §:ssä säädetään. Julkisuuslain 34 §:n 3 momentin mukaan tiedon antamisesta 9 ja 11 §:n nojalla kopiona tai tulosteena peritään maksu, joka vastaa tiedon antamisesta viranomaiselle aiheutuvien kustannusten määrää.

Hallituksen esityksen (HE 20/2005 vp) 34 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu, että ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa se, että yleisen tiedonsaantioikeuden ja asianosaisen tiedonsaantioikeuden perusteella annettavien asiakirjojen maksun määrittelemisessä noudatetaan asianmukaisia maksuperusteita. Esityksen mukaan pääsääntönä on, että maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta viranomaiselle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää.

Kunnassa julkisuuslain nojalla perittävistä maksuista päätettäessä tulee siten noudattaa kustannusvastaavuuden periaatetta. Kunnilla ei ole oikeutta määritellä asiakirjakopioista perittävää lunastusmaksua ottamatta huomioon sen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Maksuja ei kunnan itsehallintoon kuuluvan harkintavallankaan puitteissa voida määrätä tiedon antamisesta viranomaiselle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää suuremmaksi.

Kaupunki oli päättänyt periä tavanomaisen tiedon antamisesta pöytäkirjanotteesta, kopioista tai muusta tulosteesta 2,00 euroa sivulta. Eritystoimenpiteitä vaativan tiedon antamisesta asiakirjasta, kopiosta tai muusta tulosteesta perittiin kiinteä perusmaksu, joka oli porrastettu tiedonhaun vaativuuden mukaan seuraavasti:

Työaika alle 2 h 15,00 euroa

Työaika 2 - 5 h 45,00 euroa

Työaika yli 5 h 80,00 euroa

Kiinteän perusmaksun lisäksi perittiin kultakin sivulta 2,00 euroa.

Kaupunki ei ollut tarkemmin esittänyt selvitystä tiedon tuottamisesta aiheutuvista kustannuksista. Valittaja oli esittänyt selvitystä kaupallisten kopiopalvelujen hinnastoista, joita hallinto-oikeuden käsityksen mukaan voitiin pitää suuntaa-antavina varsinaisten kopiointikustannusten suuruuden suhteen.

Hallinto-oikeus totesi, että tiedon antamisesta pöytäkirjanotteesta, kopioista tai muusta tulosteesta perittävän sivukohtaisen maksun määrä ei ollut porrastettu, eikä sille ollut määrätty ylärajaa. Hallinto-oikeus katsoi, että mikäli tietopyyntö koskee suuria määriä asiakirjoja, maksun ei enää voida katsoa olevan kustannusvastaavuusperiaatteen mukainen. Maksut eivät sellaisissa tilanteissa määräytyneet julkisuuslain 34 §:ssä säädetyn kustannusvastaavuusperiaatteen mukaan, eikä maksuja voitu silloin pitää kohtuullisinakaan.

Hallinto-oikeus totesi, että yleisessä tiedonsaantioikeudessa samoin kuin asianosaisjulkisuudessa ja oikeudessa saada tieto itseään koskevasta asiakirjasta on kysymys Suomen perustuslain takaamasta perusoikeudesta. Hinnoittelu, joka ei ole kustannusvastaavuusperiaatteen mukainen, vaarantaa perustuslailla turvatun julkisuusperiaatteen toteutumista. Kohtuuttomat maksut heikentävät sekä yleistä tiedonsaantioikeutta että asianosaisen tiedonsaantioikeutta.

Päätös oli kuntalain 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen.