Legislator Case Law & Legislation
Turun HAO 11.4.2008 08/0218/3 AI generated

Administrative court dismissed deduction of weekend travel costs for tax purposes due to unmarried status and local residence.

Case Number Turun HAO 11.4.2008 08/0218/3
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Turku dismissed the taxpayer's claim to deduct weekend travel expenses between their home in Turku and workplace in Suomussalmi. The court held that the taxpayer, being unmarried and residing in Turku, did not qualify for the deduction under established tax practice. Although dissenting judges argued this violated equality principles, the majority ruled that the distinction was justified by the need to verify actual living conditions and legislative intent favoring family units.

Legislator headnote

AI generated

Tuloverolaki 31 § 4 mom; Tuloverolaki 93 § 1 mom: The court established that unmarried individuals residing in their tax municipality cannot deduct weekend travel costs to a workplace in another municipality, as this distinction is justified by administrative feasibility and legislative policy favoring family households.

Keywords

AI generated
tax deduction weekend travel unmarried taxpayer status equality principle tax local residence requirement administrative court ruling

Cited Legislation

AI generated
Suomen perustuslaki 6 § 1 ja 2 mom
Suomen perustuslaki 6 § 1 ja 2 mom
Tuloverolaki 31 § 4 mom
Tuloverolaki 93 § 1 mom (896/2001)
Tuloverolaki 93 § 1 mom (896/2001)
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

X ei saanut vähentää viikonloppumatkakuluja Suomussalmen ja Turun väliltä, koska hän oli verotuksellisesti perheetön ja hänellä oli Suomussalmella varsinainen työpaikka ja työsuhdeasunto. Ratkaisu ei loukannut yhdenvertaisuutta.

X:n työsuhde oli määräaikainen ja kesti noin 1,5 vuotta. Sen jälkeen X jäi työttömäksi. Työskentelyä ei pidetty tilapäisenä.

X:llä oli Turussa avopuolisonsa kanssa yhteinen omistusasunto, jossa he olivat asuneet vuodesta 2001 lähtien. Heillä ei ollut yhteisiä lapsia. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan X ei saanut vähentää viikonloppumatkakuluja.

Hallinto-oikeus totesi, että oikeuskäytäntö asetti verovelvolliset eri asemaan heidän perhesuhteidensa perusteella. Käytäntö ei kuitenkaan loukannut yhdenvertaisuutta, koska sitä voidaan perustella muun muassa sillä, että perhesidoksista vapaat henkilöt voivat perheellisiä helpommin elää jokapäiväistä elämäänsä työskentelypaikkakunnalla olevassa asunnossa. Lisäksi matkakuluvähennysten myöntäminen muille kuin lain tarkoittamille puolisoille olisi todellisten olosuhteiden selvittämisen kannalta vaikeaa, mikä saattaisi puolestaan loukata näiden henkilöiden keskinäistä yhdenvertaisuutta.

Hallinto-oikeus otti ratkaisussa huomioon myös sen, että eduskunta on joulukuussa 2007 hyväksynyt työasuntovähennyksen, joka myönnetään vastaavasti vain perheellisille. Työasuntovähennystä valmisteltaessa valtiovarainvaliokunta oli nimenomaan ottanut kantaa perhesuhteiden vaikutukseen ja todennut, että säännös on linjassa viikonloppumatkakuluja koskevan käytännön kanssa.

Suomen perustuslaki 6 § 1 ja 2 mom

Tuloverolaki 31 § 4 mom

Tuloverolaki 93 § 1 mom (896/2001)

Vahvennettu istunto

Äänestys 4-2-1

Eri mieltä olleet jäsenet hyväksyivät viikonloppumatkakulut vähennettäviksi.

Kaksi jäsentä totesi, että X:n kotikuntalaissa ja verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitettu kotikunta oli ollut Turku, joka oli ollut myös hänen verotuspaikkansa. X:llä ja hänen avopuolisollaan oli ollut pitkään yhteinen koti. Heidän perheessään olivat X:n ilmoituksen mukaan aikaisemmin asuneet myös heidän kummankin lapset. X:ää vastaavassa perhetilanteessa elävä mutta avioliitossa oleva verovelvollinen olisi verotuskäytännön mukaan saanut, siten kuin se erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin perustuvana ilmeni esimerkiksi Verohallituksen julkaisemasta Henkilöverotuksen käsikirjasta, täysin kiistattomasti vähennyksen Turun ja Suomussalmen välisten viikonloppumatkojen perusteella.

Jäsenet totesivat edelleen, että Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tämän perusoikeuden mukainen näkökulma oli otettava huomioon myös tuloverolain asunnon ja työpaikan välisten matkakulujen vähennysoikeutta koskevan säännöksen soveltamisessa. Tässä tapauksessa säännöksen soveltaminen edellä mainitun perusoikeuden kannalta myönteisesti edellytti, kun otetaan huomioon säännöksen sisältö ja asiaa koskeva verotuskäytäntö, että X sai verotuksessa vähentää kyseisten viikonloppumatkojen kustannukset.

Yksi jäsen katsoi, että matkakulujen vähennysoikeutta koskevan pykälän sanamuodon mukaisesti verovelvollisella oli oikeus vähentää kerran viikossa tehdyksi ilmoittamistaan kotikunnassaan olevan vakituisen asunnon ja työpaikkansa välisistä matkoista aiheutuneet kustannukset.