Administrative Court dismissed appeal; handwritten order form proved delivery of unclaimed alcohol despite missing bill of lading.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the applicant's appeal regarding unpaid excise duties on alcohol imported from Germany. Although the applicant denied receiving the goods and demanded the original bill of lading, which was lost in bankruptcy proceedings, the court found the handwritten entries on the order form sufficient evidence of delivery. The court ruled that the applicant, as the recipient, had knowledge of the unclaimed duties and thus remained liable for the unpaid taxes.
Legislator headnote
AI generatedValmisteverotuslaki 10 § 1 mom; 10 § 5 mom; 12 § 2 mom; 29 §: The absence of a bill of lading does not preclude tax authorities from establishing delivery and liability when other documentary evidence, such as handwritten entries on an order form, conclusively demonstrates the receipt of goods by the recipient.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli tilannut alkoholijuomia Saksasta internetin kautta myyjältä, jolla ei ollut veroedustajaa Suomessa.
Verotusasiakirjoihin liitettyyn tilauslistaan oli merkitty erikseen A:n tilaamat tuotteet ja hänelle toimitetut tuotteet. A kiisti vastaanottaneensa alkoholijuomia ja vaati rahtikirjan esittämistä.
Tullipiiri totesi lausunnossaan, että tilauslistaan (tilauspäivä 28.7.2004) oli tehty käsin merkintöjä tuotteiden saatavuudesta, mikä osoitti sitä, että tuotteet olivat todella saapuneet Suomeen ja ne olivat olleet jo rahdinkuljettajan varastossa pakattavana ja lajiteltavana. Tilauslomakkeelle oli tehty käsin merkintä juomien keräilypäivästä ja toimituspäivästä ja siinä oli myös keräilyn suorittaneen työntekijän puumerkit sekä tavaraerään liittyvä rahtikirjan juokseva numero. Tilauslistan mukaan A:n tuotteet olivat olleet rahdinkuljettajan varastossa pakkaus- ja jakeluvaiheessa 17.8.2004, joten tuotteet oli toimitettu tilaajalle joko samana päivänä tai pian sen jälkeen. Aivan tarkkaa toimituspäivää tullipiiri ei pystynyt osoittamaan, koska vastaanottajan allekirjoittamaa rahtikirjaa ei löytynyt enää konkurssipesän asiakirjoista. Rahdinkuljettaja oli toiminut yleisesti siten, että tuotteet oli toimitettu täsmällisesti tilauslistaan tehtyjen merkintöjen mukaisesti.
Hallinto-oikeus katsoi, että tilauslista osoitti A:n tilanneen alkoholijuomia kysymyksessä olevalta myyjältä internetin kautta ja että tilauslistaan käsin tehdyt merkinnät osoittivat, että tuotteet oli myös A:lle toimitettu. Asiassa ei näin ollen ollut merkitystä sillä, ettei rahtikirjaa ollut. Tullipiiri oli voinut käyttää kyseistä tilauslistaa sekä siihen toimitetuiksi merkittyjen tuotteiden laatua ja määrää verotuksen perusteena.
A oli tuotteiden vastaanottajana verovelvollinen. Hänen oli tuotteiden hankintatapa ja hinta huomioon ottaen pitänyt kohtuudella tietää, että tuotteita ei ollut asianmukaisesti verotettu Suomessa. Tullipiirin oli tullut jälkiverotuksin määrätä A:n suoritettavaksi alkoholista aikoinaan kantamatta jääneet valmisteverot.
Valmisteverotuslaki 10 § 1 mom (1016/1998), 10 § 5 mom, 12 § 2 mom (1469/1994) ja 29 §