Temporary 1963 exception permit for summer homes cannot be used for new construction under current zoning laws.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the applicants' request to build summer homes on Svartholmen Island based on a 1963 exception permit. The court found that while the original permit was valid at the time, it was intended only as a temporary measure to bypass existing restrictions, not as a permanent right. Consequently, the court ruled that new construction requires compliance with current zoning laws and environmental permits, rendering the old exception legally insufficient for new projects.
Legislator headnote
AI generatedMaankäyttö- ja rakennuslaki 72 § 1 mom; 171 §: A temporary exception permit granted under prior legislation does not constitute a permanent right to build and cannot be used to justify new construction when current zoning laws and environmental regulations require fresh permits.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Uudenmaan lääninhallitus oli vuonna 1963 antamallaan päätöksellä myöntänyt taaja-asutuskiellosta tuolloisen rakennuslain 5 §:n (378/1958) mukaisen poikkeusluvan Porvoossa sijaitsevan Svartholmenin saaren käyttämiseksi loma-asutuksen muodostamiseen esitetyn palstoitussuunnitelman rakentamismääräyksiä noudattaen. Lääninhallitus oli poikkeusluvan myöntäessään arvioinut alueella tuolloin vallinneiden olosuhteiden perusteella, että taajan kesäasutuksen rakentaminen alueelle ei tuottanut huomattavaa haittaa alueen asutuksen järjestämiselle ja että edellytykset luvan myöntämiselle olivat siten olemassa. Palstoitussuunnitelman mukaisesti saareen oli hyväksytty kahdeksan loma-asunnon rakennuspaikkaa.
Ympäristökeskus oli vuonna 2006 antamillaan päätöksillä hylännyt poikkeamishakemukset kahden Svartholmenin saarella olevan, vielä rakentamattoman kiinteistön käyttämiseksi palstoitussunnitelman mukaisesti loma-asuntojen rakennuspaikkoina.
Hallinto-oikeus totesi, että lääninhallituksen poikkeusluvan myöntämiseen liittyvä alueen kaavallisen suunnittelun edellytys huomioon ottaen lupa ei ollut tarkoitettu luonteeltaan pysyväksi sen myöntämisen aikaankaan, vaikka tuolloin voimassa ollut rakennuslaki tai -asetus eivät edellyttäneet luvalle määräaikaa eikä luvassa sellaista myöskään ollut asetettu. Poikkeusluvalla tarkoitetaan poikkeamista vain myöntämishetkellä voimassa olevista kielloista ja muista rajoituksista. Näin ollen, ja ottaen myös huomioon poikkeusluvan myöntämisen jälkeisten rakennuslain muutosten ja sen sijaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain rantarakentamiselle ja sen suunnittelulle asettamat vaatimukset, hallinto-oikeus katsoi, että loma-asutuksen lisääminen Svartholmenin saaressa ei voinut enää perustua lääninhallituksen vuonna 1963 myöntämään poikkeuslupaan.
Koska hakemusten mukaiset lomarakennukset sijoittuivat Svartholmenin saaren rantavyöhykkeelle eikä alueella ollut maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa, rakennushankkeet edellyttivät sanotun lain 171 §:n mukaista ympäristökeskuksen poikkeamislupaa 72 §:n 1 momentissa säädetystä rakentamisrajoituksesta.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 72 § 1 mom
Maankäyttö- ja rakennuslaki 171 §
KHO:n päätös 12.11.2008 taltionumero 2844: Päätöstä ei muuteta