Tax court allows business travel deduction from capital gains when no income is earned from the business entity.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court overturned the Tax Appeal Board's decision to allow a business travel deduction from capital gains. The taxpayer, an employee of Company X who also ran Company Y, earned capital gains from Y but no salary from it, yet claimed travel costs between his home and Y's office. The court ruled that since the costs were proportional to the employee's home and actual workplace, the deduction must be applied to the capital gains under the relevant tax law provision, rejecting the dissenting view that no income existed from Y. The decision was made by a 2-1 vote, with the majority emphasizing the principle of equal treatment and the taxpayer's preference for the deduction.
Legislator headnote
AI generatedTuloverolain 29 §; 30 §; 32 §; 54 §; 93 §: When business travel costs are incurred by an employee between their residence and a business location where they have no income, these costs must be deducted from capital gains rather than non-existent income, provided the costs are proportional to the employee's actual workplace.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Verovelvollinen A oli X Oyj:n työntekijä. A harjoitti palkkatyönsä ohella yritystoimintaa kokonaan omistamansa Y Oy:n kautta. A ei ollut verovuoden aikana nostanut palkkaa Y Oy:stä, mutta hän oli nostanut osinkoa, jota oli verotettu pääomatulona. A oli vaatinut verotustaan oikaistavan siten, että hänen X Oyj:ltä saamistaan ansiotuloista vähennettäisiin hänen asuntonsa ja Y Oy:n toimipaikan välisistä matkoista aiheutuneet kustannukset. Verotuksen oikaisulautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen. Veroasiamies valitti oikaisulautakunnan päätöksestä hallinto-oikeuteen.
Hallinto-oikeus kumosi oikaisulautakunnan päätöksen ja vahvisti, että matkakustannukset vähennettynä tuloverolain 93 §:ssä tarkoitetulla omavastuuosuudella oli vähennettävä A:n pääomatuloista. Hallinto-oikeus katsoi, että tuloverolain 93 §:n säännös ei muodosta poikkeusta tulolajijakoon, mutta se ei myöskään estä matkakustannusten kohdentamista pääomatuloon. Koska A oli nostanut Y Oy:n voiton pääomatulona, oli matkakustannuksia pidettävä pääomatulon hankkimismenoina.
A:n matkakustannukset olivat verrannollisia palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiin matkoihin. Yhdenvertaisuusperiaate edellytti, että matkakustannuksiin sovellettiin tuloverolain 93 §:ssä tarkoitettua omavastuuosuutta, vaikka kustannukset kohdistettiin pääomatuloon. Äänestys 2-1 ja esittelijän eriävä mielipide.
Eri mieltä ollut hallinto-oikeuden jäsen katsoi, että oikaisulautakunnan päätös oli kumottava ja A:lle myönnetty matkakustannusvähennys poistettava, koska A:lla ei ollut Y Oy:ltä ansiotuloja, joiden hankkimisesta kustannusten olisi voitu katsoa johtuneen. Koska matkakustannukset oli tuloverolain 93 §:n mukaan vähennettävä nimenomaan ansiotuloista, ei niitä voitu vähentää pääomatuloista.
Eriävässä mielipiteessään esittelijä katsoi, että valitus oli hylättävä, koska tuloverolain 93 §:ssä ei edellytetä, että matkakustannukset vähennettäisiin niistä ansiotuloista, joiden hankkimisesta kustannukset johtuvat. Verovelvollisen suosimisen periaate edellytti, että vähennys ansiotuloista hyväksyttiin.
Verovuosi 2002.
Tuloverolaki 29 §
Tuloverolaki 30 §
Tuloverolaki 32 §
Tuloverolaki 54 §
Tuloverolaki 93 §
Kumottu KHO:n päätöksellä 16.9.2008/2239 (KHO:2008:69)