Finnish court held that losses from individual farming cannot offset income from a dissolved tax partnership in the same year.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the taxpayer's appeal regarding the offsetting of losses from individual farming against income from a dissolved tax partnership. The taxpayer argued that losses from his sole proprietorship should reduce the income share he received from the partnership in the same tax year. The court ruled that because the partnership was merely a calculation unit and the taxpayer operated farming independently after its dissolution, the income and losses belonged to distinct economic units and could not be netted against each other.
Legislator headnote
AI generatedTuloverolaki 4 §; Tuloverolaki 15 §; Tuloverolaki 59 § 1 mom; Tuloverolaki 119 §; Maatilatalouden tuloverolaki 2 §: Losses from individual farming cannot offset income from a dissolved tax partnership in the same tax year because they belong to separate economic units.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Hallinto-oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, voitiinko A:lle alkuvuodesta lopetetun verotusyhtymän osakkaana jaettu tulo-osuus katsoa A:n loppuvuodesta omaan lukuun harjoittaman maatalouden kanssa saman tulolähteen tuloksi niin, että A:n omaan lukuun harjoittaman maatalouden tappio voitiin vähentää A:lle jaetusta verotusyhtymän tulo-osuudesta.
A ja B olivat verovuonna 2002 harjoittaneet maataloutta verotusyhtymänä omistamillaan tiloilla X:n kunnassa. A ja B olivat alkuvuodesta 2002 jakaneet yhteisesti omistamansa kiinteistöt ja irtaimiston ja molemmat olivat jatkaneet samana verovuonna maatalouden harjoittamista omaan lukuunsa.
Verotusyhtymälle oli verovuodelta 2002 syntynyt maatalouden puhdasta tuloa, jonka määrä oli vahvistettu 23 311,71 euroksi. Siitä puolet eli 11 655,85 euroa oli ansio- ja pääomatulon jakamisen jälkeen verotettu A:n tulona. A:n yhtymän purkautumisen jälkeen verovuonna harjoittaman maatalouden tulos oli ollut tappiollinen 28 970,64 euroa, joka oli vahvistettu A:n maatalouden tulolähteen tappioksi.
A vaati oikaisuvaatimuksessaan, että hänen omaan lukuunsa harjoittaman maatalouden tappio oli vähennettävä hänelle jaetusta verotusyhtymän tulo-osuudesta.
Veroviraston hyväksyttyä A:n oikaisuvaatimuksen, veroasiamies vaati valituksessaan, että päätös oli kumottava ja alkuperäinen verotus saatettava voimaan. Veroasiamies totesi valituksessaan, että maatalouden tappio voidaan joko vähentää maatalouden tuloksesta seuraavan 10 verovuoden aikana tai verovelvollisen ennen verotuksen päättymistä esittämästä vaatimuksesta tappiovuoden pääomatulosta. Koska A ei ole vaatinut tappiota vähennettäväksi pääomatulosta, sitä ei voida vähentää yhtymästä saadusta tulo-osuudesta.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.
Hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että yhtymä ei ole verovelvollinen, vaan se on pelkkä laskentayksikkö. Yhtymän verotettava tulo jaetaan sen osakkaille verotettavaksi heidän tulonaan yhdessä osakkaiden omissa nimissään saaman tulon kanssa. Maataloutta on pääosin samoilla tuotantovälineillä harjoitettu verovuoden alkaessa yhtymänä ja sen päättyessä omaan lukuun. Oikeuskäytännössä on katsottu, että elinkeinoyhtymän osakkaalle jaettu tulo-osuus kuuluu samaan tulolähteeseen kuin omistajan muu elinkeinotoiminta. Maatilalla tarkoitetaan itsenäistä taloudellista yksikköä, jolla harjoitetaan maataloutta. Verovuoden päättyessä A on harjoittanut maataloutta ainoastaan omaan lukuunsa. Tässä tilanteessa yhtymänä harjoitetun puhtaan tulon jako-osuus on voitu kohdistaa tuohon tulolähteeseen.
Verovuosi 2002
Tuloverolaki 4 §
Tuloverolaki 15 §
Tuloverolaki 59 § 1 mom
Tuloverolaki 119 §
Maatilatalouden tuloverolaki 2 §
Äänestys 2-1 ja esittelijän eriävä mielipide.
Eri mieltä ollut jäsen ja asian esittelijä olisivat hyväksyneet valituksen ja kumonneet veroviraston päätöksen sekä saattaneet voimaan verovuodelta 2002 toimitetun verotuksen.
Eri mieltä ollut jäsen totesi äänestyslausunnossaan, johon asian esittelijä eriävänä mielipiteenään yhtyi, että tuloverolain 119 §:stä käy ilmi, että sekä luonnollisen henkilön maatalouden tappio että verotusyhtymän osakkaan maatalouden tappio yhtymästä vähennetään maatalouden tuloksesta seuraavan 10 verovuoden aikana sitä mukaa kuin tuloa syntyy, ellei tappiota ole vaadittu vähennettäväksi tappiovuonna verovelvollisen pääomatuloista 59 §:n nojalla. Tästä seuraa se, ettei yhtymän osakkaan maatalouden tappiota verotusyhtymästä voida vähentää osakkaan yksityisenä maatalouden harjoittajana harjoittaman maatalouden tuloksesta, tai vastaavasti toisinkaan päin eli yksityisenä maatalouden harjoittajana harjoitetun maatalouden tappiota verotusyhtymästä osakkaalle jaetusta tulo-osuudesta.
A ei ole ennen verovuodelta 2002 toimitettavan verotuksen päättymistä vaatinut tappiota vähennettäväksi pääomatuloista. Näin ollen A:n omaan lukuunsa harjoittamasta maataloudesta syntynyt 28 970,64 euron tappio on verovuonna 2002 vahvistettava maatalouden tulolähteeseen. Sanottua tappiota ei voida vähentää A:n yhtymästä saamasta maatalouden tulo-osuudesta. A:n yhtymästä saama maatalouden tulo-osuus 11 655,85 euroa on jaettava ansio- ja pääomatulo-osuuteen ja verotettava A:n verovuoden 2002 tulona.