Administrative court allows claim by dismissing service fees where child's diagnosis does not determine special care eligibility.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Finland ordered the municipality to pay the plaintiff's legal costs and remove previously assessed service fees. The Social Board had rejected the claim because the primary diagnosis of autism, rather than developmental delay, was deemed insufficient for special care. The court ruled that the primary diagnosis is irrelevant; what matters is whether the child has developmental or mental retardation, which they did. Consequently, the daycare provided was classified as special care and thus free of charge.
Legislator headnote
AI generatedAct on Special Care for Persons with Mental Retardation s. 1(1); Act on Fees for Social and Health Care Services s. 4(2): The primary diagnosis in a medical certificate is not decisive for determining eligibility for special care; the essential criterion is the presence of developmental or mental retardation, rendering the care provided free of charge.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Merkitystä ei ollut sillä, mitä lääkärintodistuksessa oli diagnosoitu ensisijaiseksi sairaudeksi, viaksi tai vammaksi, kun ratkaistiin kysymystä siitä onko valittajan lapsi kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 1 §:n 1 momentin tarkoittama henkilö. Ratkaistavana oli myös, milloin lapsi ei saa riittäviä palveluja muun lain nojalla edellä mainitun lain mukaisesti, jolloin kehitysvammaiselle lapselle järjestettävä palvelu on erityishuoltoa.
Sosiaalilautakunta oli hylännyt asiakasmaksujen poistamista ja niiden palauttamista koskevan vaatimuksen. Päätöksen mukaan viranhaltija oli maksupäätöstä tehdessään huomioinut, että ensisijainen diagnoosi oli lääkärintodistuksen mukaan autismi ja vasta toissijaisena diagnoosina oli kehitysviive. Sen vuoksi päivähoidon tarpeen ei ollut katsottava perustuvan kehitysvammaisen erityishuollon tarpeeseen.
Sosiaali- ja terveysministeriö oli hallinto-oikeuden pyynnöstä antanut lausunnon 27.10.2003 Dnro 48/05/2003.
Hallinto-oikeus poisti valittajan maksettavaksi määrätyt asiakaspalvelumaksut ja velvoitti kunnan maksamaan valittajan oikeudenkäyntikulut.
Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan kun otettiin huomioon lääkärinlausunnosta ja kehitysvammaisen erityishuolto-ohjelmista alle 16 vuotiaan lapsen vammaisuudesta, avun tarpeesta ja muista olosuhteista saatu selvitys, häntä oli pidettävä henkilönä, jolle kunnan on kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan järjestettävä erityishuolto. Diagnoosin ensisijaisuudella ei ollut asiassa merkitystä, vaan olennaista oli mainitun lainkohdan mukaisesti, että henkilöllä oli synnynnäinen tai kehitysiässä saatu kehityksen tai henkisen toiminnan viivästymä.
Lapsi oli ollut huollettavana, paitsi kehitysvammaisten asuntolassa, myös normaalissa lasten päiväkodissa, jolloin hän oli ollut noin 10 vuotias eli selkeästi vanhempi kuin päivähoidon tarpeessa olleet terveet lapset. Kun lisäksi kehitysvammaisen lapsen kohdalla pelkästään ryhmässä olemista muiden lasten kanssa voitiin pitää kuntouttavana, kunnan oli katsottava järjestäneen päiväkodissa annetun palvelun olosuhteissa, jotka vastasivat kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaiseen erityishuoltoon kuuluvien palvelujen järjestämistä. Kunnan antamaa palvelua oli kaikilta osin pidettävä mainitun lain tarkoittamana erityishuoltona, joka sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksusta annetun lain 4 §:n 2 kohdan mukaan on maksutonta.
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1 §
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 2 §
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 6 § 1 ja 2 mom.
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 14 § 1 mom.
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 42 §
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksusta 4 § 2 kohta