Vaasan HAO 11.3.2004 04/0129/1 · Hallinto-oikeus

C:n kunta oli myöntänyt avustusta jokilauttahankkeeseen perusteilla olleelle yhdistykselle A. Kysymyksessä oli kuntarahoituksen myöntäminen hankkeelle, joka sai myös EU-rahoitusta työvoima- ja elinkeinokeskuksen kautta. Sittemmin oli ilmennyt, että henkilöt, joilla ei ollut tekemistä mainitun jokilauttahankkeen kanssa, olivat avustusasian vireille tultua perustaneet ja rekisteröineet yhdistyksen niin ikään nimellä A. Tämän vuoksi avustusta hakenut yhdistys oli jouduttu rekisteröimään B:ksi.

C:n kunnanhallitus oli päättänyt, että yhdistykselle A myönnetty kuntarahoitusosuus maksetaan yhdistys B:lle, koska tukea hakenut järjestö oli joutunut mainitun rekisteröinnin takia ottamaan A:n sijasta nimen B. C:n kunnanhallitus on myöhemmin hylännyt yhdistys A:n oikaisuvaatimuksen.

Valituksessaan hallinto-oikeudelle yhdistys A vaati kunnanhallituksen päätösten kumoamista, koska avustus oli myönnetty juridiselle henkilölle ja koska aiemmin tehtyä päätöstä ei olisi voitu muuttaa sellaiseksi, että yhdistys A:n sijasta avustus maksetaan täysin toiselle juridiselle henkilölle. Lausunnossaan C:n kunnanhallitus vaati yhdistys A:n velvoittamista korvaamaan C:n kunnan oikeudenkäyntikulut 200 eurolla.

Hallinto-oikeus hylkäsi yhdistys A:n valituksen, koska ko. hankeavustusta ei ollut tarkoitettu myöntää nimellä A yhdistysrekisteriin merkitylle yhdistykselle, vaan sitä tuolla nimellä hakeneelle, mutta sittemmin nimellä B yhdistysrekisteriin merkitylle yhteenliittymälle. Kunnanhallitus on avustushakemuksen tehneiden pyynnöstä voinut hallintomenettelylain 26 §:n nojalla muuttaa avustuspäätöstä niin, että avustus maksetaan yhdistys B:lle.

Hallinto-oikeus velvoitti yhdistys A:n korvaamaan C:n kunnan oikeudenkäyntikulut 100 eurolla. Asiassa ei ollut epäselvyyttä siitä, että avustus oli tarkoitettu myöntää kunnanhallituksen tekemän päätöksen mukaisesti avustusta nimellä A hakeneelle, mutta sittemmin nimellä B rekisteröidylle yhdistykselle. Hallinto-oikeus katsoi, että valittajayhdistys A, joka ei ollut avustusta hakenut eikä ollut ollut muutoinkaan asianosaisena avustusasiassa, oli vaatiessaan kunnanhallituksen päätöksen kumoamista ja avustuksen maksamista itselleen esittänyt sillä tavoin perusteettoman vaatimuksen, että kunnalla oli oikeus oikeudenkäyntikulukorvaukseen asiassa.

Hallintolainkäyttölaki 74 §