Legislator Case Law & Legislation
Hämeenlinnan HAO 22.12.2004 04/0780/1 AI generated

Administrative court dismissed association's request to form a shooting club linked to historical military organizations.

Case Number Hämeenlinnan HAO 22.12.2004 04/0780/1
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court dismissed the applicant's appeal against the Regional Administrative Board's refusal to grant permission for a new association named 'Suomen Suojeluskunta'. The Board rejected the application because the association's statutes aimed to develop and support shooting activities, which the court interpreted as constituting a military-style organization under the Association Act. Although the applicant argued the new entity was distinct from the disbanded 1940s military group, the court found the statutory language regarding 'shooting activities' inherently linked to military-style structures, leading to the denial of the license.

Legislator headnote

AI generated

Yhdistyslaki 3 §; 4 §: An association whose purpose includes engaging in shooting activities is prohibited if it is organized in a military manner, and such an association cannot be established without a license, which must be denied if the purpose is deemed to violate the law or constitute a military-style organization.

Keywords

AI generated
Association Act military-style organization shooting activities administrative license prohibited association statutory interpretation association formation

Cited Legislation

AI generated
Yhdistyslaki 3 §
Yhdistyslaki 4 §
Hallintolaki 6 §
Suomen perustuslaki 13 § 2 mom
Suomen perustuslaki 13 § 2 mom
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Hakija pyysi lääninhallitukselta lupaa saada perustaa Suomen Suojeluskunta ry -niminen yhdistys, jonka toimintaan kuuluu muun toiminnan ohella ampuma-aseiden käyttöön harjoituttaminen. Hakemuksessa todettiin, että hakijan johtama vartioimisliiketoiminta lopetetaan ja käynnistetään uudelleen muutettuna aatteelliselle pohjalle.

Lupamenettely asiassa perustuu yhdistyslain 4 §:ään, jonka mukaan yhdistystä, jonka toimintaan kuuluu harjoituttaminen ampuma-aseiden käyttöön ja joka ei ole yksinomaan metsästystä varten, ei saa perustaa ilman lääninhallituksen lupaa. Yhdistyslain 3 §:n mukaan yhdistys, joka on katsottava jäseniltä vaadittavan kuuliaisuuden ja joukkomuodostelmiin tai ryhmityksiin jakautumisen perusteella taikka aseellisen varustautumisen vuoksi kokonaan tai osittain sotilaalliseen tapaan järjestetyksi, on kielletty.

Lääninhallitus hylkäsi hakemuksen ja katsoi, että yhdistykselle ehdotetut säännöt on mahdollista ymmärtää niin, että viittaus suojeluskuntatoimintaan tarkoittaa Suomen puolustusvoimiin aikanaan kuulunutta suojeluskuntajärjestöä. Suojeluskuntajärjestö lakkautettiin vuonna 1944. Yhdistyslain mukaan yhdistyksen tarkoitus ei saa olla lain tai hyvien tapojen vastainen. Koska yhdistyksen tarkoituksena ei ole ainoastaan vaalia suojeluskuntatoiminnan perinteitä vaan kehittää, organisoida ja tukea suojeluskuntatoimintaa Suomessa, mikä viittaa yllä mainittuun puolustusvoimiin aikanaan kuuluneeseen, sotilaallisesti järjestettyyn suojeluskuntajärjestöön ja sen toimintaan, yhdistys on katsottava joltakin osin sotilaalliseen tapaan järjestetyksi, eikä 4 §:n mukaista lupaa voida antaa. Yhdistys on katsottava 3 §:n mukaiseksi kielletyksi yhdistykseksi. Yhdistyksen tarkoituksen voidaan katsoa olevan lain vastainen.

Hakija vetosi valituksessaan hallinto-oikeuteen muun ohessa siihen, että toiminnan on osoitettu olevan täysin erillään aiemmasta, puolustusvoimiin kuuluneesta ja sotilaallisesti järjestetystä suojeluskuntajärjestöstä. Päätös perustuu mielivaltaan sekä yhdistyslain virheelliseen tulkintaan ja oletuksiin. Suomen Suojeluskunta -nimistä yhdistystä ei ole ollut käytössä puolustusvoimien ja suojeluskuntien tiiviin yhteistyön aikana. Suomen Suojeluskunta -nimen käytössä ei siten voida vedota suojeluskuntien ja puolustusvoimien väliseen historialliseen siteeseen. Lupa on myönnettävä tasapuolisuuden vuoksi.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hakijoiden esittämien sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on kehittää, organisoida ja tukea suojeluskuntatoimintaa Suomessa sekä vaalia suojeluskuntatoiminnan perinteitä. Lisäksi yhdistyksen tarkoituksena on tuottaa jäsenkunnalleen turvallisuuspalveluja sekä antaa ase- ja itsepuolustuskoulutusta ja ylläpitää ampumaratatoimintaa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys tuottaa yksityisiä turvallisuuspalveluja jäsenkunnalleen, harjoittaa ampuma-asekoulutusta, ylläpitää ampumaratatoimintaa, järjestää harjoitus- ja valmennustilaisuuksia, antaa tietopuolista koulutusta, hankkii toimintaansa varten tarvittavia välineitä ja varusteita. Yhdistys toimeenpanee kursseja, koulutustilaisuuksia, kilpailuja ja harjoituksia.

Yhdistyksen säännöissä mainittua suojeluskuntatoiminta-sanaa ei ole yhdistettävissä muuhun kuin lakkautettuun, puolustusvoimien osana olleeseen suojeluskuntajärjestöön. Kun otetaan huomioon, että yhdistyksen tarkoituksena on suojeluskuntatoiminnan kehittäminen, organisointi ja tukeminen sekä turvallisuuspalvelujen tuottaminen jäsenkunnalleen sekä antaa ase- ja itsepuolustuskoulutusta sekä ylläpitää ampumaratatoimintaa ja sen on siten katsottava olevan yhdistyslain 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla ainakin osittain sotilaalliseen tapaan järjestetty.

Perustuslakivaliokunta ei ole yhdistyslakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 64/1988 vp.) antamassaan lausunnossa (perustuslakivaliokunnan lausunto 6/1988 vp.) käsitellyt lainkaan niitä säännösehdotuksia, jotka tulivat yhdistyslain 3 ja 4 §:ksi. Niissä ei siis ole nähty tuolloin lainsäätämisjärjestykseen liittyviä ongelmia. Valiokunnan mukaan hallituksen esitykseen sisältyneet lakiehdotukset voitiin käsitellä valtiopäiväjärjestyksen

66 §:ssä säädetyssä järjestyksessä.

Soveltaessaan yhdistyslakia edellä selostetussa oikeudellisessa kehyksessä, lääninhallitus ei ole käyttänyt harkintavaltaansa väärin. Lupaa ei ole voitu myöntää. Lääninhallituksen ei ole osoitettu toimineen myöskään vastoin tasapuolisen kohtelun vaatimusta.

Yhdistyslaki 3 §

Yhdistyslaki 4 §

Hallintolaki 6 §

Suomen perustuslaki 13 § 2 mom