Administrative court dismisses appeal against decision to transfer Finnish prisoner to Estonia for sentence execution.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the appeal against the Ministry of Justice's decision to transfer a Finnish citizen to Estonia to serve a prison sentence. The court found that despite differences in parole eligibility between the two countries, the transfer did not inherently threaten the prisoner's human dignity under the Finnish Constitution. Consequently, the court ruled that the existing legal frameworks and international agreements did not prevent the transfer proceedings from proceeding.
Legislator headnote
AI generatedSuomen perustuslaki 9 § 4 mom; Laki kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa 19 § 1 mom ja 2 mom 2 kohta: The transfer of a sentenced foreign national to another country for execution of a prison sentence does not violate the constitutional right to human dignity merely because the conditions for early release differ between the countries, provided the total sentence duration remains unchanged.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Oikeuskysymyksenä asiassa oli, voitiinko Viron kansalaiselle Suomessa tuomittu vankeusrangaistus jättää täytäntöönpantavaksi Virossa.
Oikeusministeriö oli 4.9.2002 päättänyt jättää Viron kansalainen A:lle Suomessa tehdystä rikoksesta tuomitun vankeusrangaistuksen täytäntöönpantavaksi Virossa. A valitti päätöksestä.
Helsingin hovioikeus oli tuominnut A:n törkeästä huumausainerikoksesta 6vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen. A oli aloittanut vankeusrangaistuksen suorittamisen. Ulkomaalaisvirasto oli tekemällään päätöksellä käännyttänyt A:n kotimaahansa Viroon tämän vapauduttua vankilasta. Sekä hovioikeuden tuomio että ulkomaalaisviraston päätös ovat lainvoimaisia. Kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetun lain 19 §:n 2 momentissa mainitut muodolliset edellytykset täytäntöönpanon siirtämismenettelyyn ryhtymiseksi ovat olleet olemassa.
Mikäli A:n vankeusrangaistus jätetään täytäntöönpantavaksi Virossa, hän voisi päästä ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan kärsittyään 6 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistuksestaan kaksi kolmasosaa (2/3). Suomessa ehdonalainen vapaus saattaisi edellä todetun mukaisesti alkaa, kun vankeusrangaistusta on kärsitty puolet (1/2). Hallinto-oikeus katsoi, että vaikka täytäntöönpanon jättäminen Viroon käytännössä voi pidentää A:n vankeudessaoloajan kestoa olennaisesti, ei se sellaisenaan vielä sisällä Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettua ihmisarvoa loukkaavan kohtelun uhkaa. Näin ollen ehdonalaiseen vapauteen pääsemistä koskevat Suomen ja Viron erilaiset säännökset, määräykset ja käytännöt eivät ole olleet esteenä siirtämismenettelyyn ryhtymiselle. Myöskään Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 5 artikla ei ole esteenä tähän, kun vankeusrangaistuksen kestoaika pysyy tuomioistuimen määräämän vankeusrangaistuksen puitteissa.
Edellä todetut seikat huomioon ottaen tilannetta Viron vankiloissa ei voida arvioida sellaiseksi, että A:ta Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitetuin tavoin oikeusministeriön päätöksen johdosta uhkaa ihmisarvoa loukkaava kohtelu.
Oikeusministeriön päätöksen muuttamiseen ei ollut syytä.
Suomen perustuslaki 9 § 4 mom
Laki kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa 19 § 1 mom ja 2 mom 2 kohta
Tuomittujen siirtämisestä tehdyn yleissopimuksen lisäpöytäkirja (SopS 42/2001) 3 artikla 1 kohta ja 7 artikla
Laki rangaistusten täytäntöönpanosta 2 luku 13 § 1 mom ja 2 mom
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus 5 artikla
Oikeusministeriön 26.4.1995 antama, vangin päästämistä ehdonalaiseen vapauteen koskeva määräys nro 9/011/95