Administrative court dismissed appeal against disability transport fees based on public transport fare equivalence.

Asian käsittely sosiaali- ja terveyslautakunnassa

A:lle oli viranhaltijan päätöksellä myönnetty vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut. Viranhaltijan päätöksessä oli lisäksi todettu, että taksi perii matkasta linja-autotaksan mukaisen omavastuun kilometriperusteisesti kustakin yhdensuuntaisesta matkasta. Edestakaisesta matkasta peritään kaksi menomatkan suuruista omavastuuta.

A oli sosiaali- ja terveyslautakunnalle tekemässään oikaisuvaatimuksessa vaatinut, että häneltä kuljetuspalvelumatkoista perittäväksi omavastuuosuudeksi vahvistetaan asuinkunnan alueella aina 2,20 euroa matkalta ja lähikuntiin tehtävien matkojen osalta 3,50 euroa matkalta. A perusteli vaatimustaan sillä, että alueella on voimassa 30 päivän seutulippu, jonka hinta on 70 euroa.

Sosiaali- ja terveyslautakunta oli hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen todeten, että kunnassa käyttöön otettu kilometritaksa tarkoittaa käytännössä linja-autotaksan mukaista omavastuuta. Kuljetuspalvelut on tarkoitettu henkilölle, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttomia vaikeuksia, joten seutulipun hinnan perusteella määräytyvää omavastuuta ei voida pitää perusteltuna. Jos henkilö pystyy käyttämään julkisia joukkoliikennevälineitä ja hankkimaan seutulipun, perusteita kuljetuspalvelun myöntämiseen ei ole. Asiakasmaksuasetuksen tarkoittamana kohtuullisena maksuna voidaan pitää matkan pituuden mukaan määräytyvää linja-autotaksaa, jonka muutkin julkisia kulkuvälineitä satunnaisemmin käyttävät kuntalaiset maksavat.

Vaatimukset hallinto-oikeudessa

A vaati valituksessaan sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen kumoamista sekä kuljetuspalveluista perittävän omavastuuosuuden vahvistamista asuinkunnassa tehtävien matkojen osalta 2,20 euroksi matkalta ja lähikuntiin tehtävien matkojen osalta 3,50 euroksi matkalta. Vaikeavammaisten kuljetuspalveluista perittävä kilometriperusteisen linja-autotaksan mukaan määräytyvä maksu ei A:n mukaan edistä yhdenvertaisuutta vammaispalvelulain 1 §:ssä eikä Suomen perustuslain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä myöskään ole sosiaalihuollon asiakaslain 4 §:ssä ja 8 §:ssä tarkoitettua asiakkaan edun huomioon ottamista. Vammattomat kuntalaiset voivat matkustaa rajattomasti 70 euron hintaisella seutulipulla ja säästää matkakustannuksissaan muihin matkustustapoihin verrattuna vähintään 20 prosenttia. A:lla ei vaikeavammaisena ole mahdollisuutta valita matkustustapaansa vaan hän on riippuvainen hänelle myönnetyistä kuljetuspalveluista.

Hallinto-oikeuden johtopäätös

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen 6 §:n mukaan vaikeavammaisille järjestettävistä kuljetuspalveluista voidaan periä enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaava maksu tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu. A:lta kuljetuspalvelumatkoista perittävä omavastuuosuus vastaa paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua. Omavastuuosuuden suuruus määräytyy siten sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain ja asetuksen säännösten mukaisesti. Kunta on voinut päättää, että A:lta peritään hänen käyttämistään kuljetuspalveluista kilometriperusteiseen linja-autotaksaan perustuvat omavastuuosuudet. Kuljetuspalveluista perittävän omavastuuosuuden suuruus tai sen määräytymistapa eivät loukkaa A:n perustuslaissa tarkoitettua yhdenvertaisuutta.

Suomen perustuslaki 6 § 2 mom

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1 §

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 § 2 mom

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 14 §

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1 §

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 4 § 5 kohta

Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 6 §