Vaasan HAO 2.9.2002 02/0435/1 · Hallinto-oikeus

Maatalousyrittäjälle oli myönnetty kunnan lomasihteerin päätöksellä tapaturmasta johtuneen työkyvyttömyyden vuoksi sijaisapua vilja- ja tyrnisadon korjuuseen mutta ei mehiläisten ruokintaan ja hunajan korjuuseen.

Maatalousyrittäjä valitti hallinto-oikeuteen maatalousyrittäjien eläkelaitoksen päätöksestä, joka oli pysyttänyt asiassa tehdyn lomasihteerin päätöksen ja vaati sijaisavun myöntämistä myös mehiläisten hoitoon. Mehiläistalous kuuluu karjatalouteen ja se on ansiomielessä harjoitettua kotieläintaloutta. Mehiläistenhoito (70 yhteiskuntaa) on kesäaikaan hyvin sitovaa ja työt on suoritettava päivittäin.

Hallinto-oikeus hylkäsi yrittäjän valituksen ja katsoi, että mehiläisten hoitoa harjoitettiin maatalouden sivutoimintana, eikä sitä voitu pitää karjatalouden harjoittamisena. Vaikka maatalousyrittäjien lomituspalveluasetuksen 1 § koskee varsinaisesti vuosiloman pitämiseen oikeuttavan karjatalouden määrittelyä, se kattaa samalla ne eläimet, joiden kasvattaminen katsotaan karjataloudeksi, joka oikeuttaa myös sijaisapuun.

Äänestys 2-1. Eri mieltä ollut jäsen kumosi maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ja lomasihteerin päätökset ja palautti asian lomasihteerille uudelleen käsiteltäväksi. Lomituspalvelulain 2 §:n 2) kohdan mukaan sellaisella karjataloudella, jonka harjoittajalla on oikeus saada lain mukaisia lomituspalveluja, tarkoitetaan maatalouden tuloverolain mukaan verotettavaa muuta kotieläintaloutta kuin porotaloutta tai kalataloutta. Lomituspalveluasetuksen 1 §:n määritelmä kotieläinyksiköistä koskee ainoastaan vuosilomaoikeutta eikä sijaisapua. Kun muuta ei ole säädetty, myös tilan varsinaisen tuotantosuunnan tai asianomaiselle maatalousyrittäjälle muutoin merkittävän tulonlähteen muodostavaa mehiläisten hoitoa on pidettävä sellaisena karjataloutena, jonka harjoittajalla on laissa säädettyjen edellytysten muutoin täyttyessä oikeus sijaispalveluihin.

Laki maatalousyrittäjien lomituspalveluista 2 §

Laki maatalousyrittäjien lomituspalveluista 5 § 1 mom