Vaasan HAO 7.9.2001 01/0149/2 · Hallinto-oikeus

Tilojen A ja B aikaisemmat omistajat olivat 1960-luvulla

suullisesti sopineet, että tilan A omistaja sai rakentaa

joelta B:n omistaman tilan erillisen ja silloiselta käyttöarvoltaan

vähäisen palstan kautta veneväylän omistamansa

tilan alueella sijatsevaan venevalkama-alueeseen. YLV oli

v. 2000 myöntänyt vesilain 1 luvun 15 §:n (467/87),2 luvun

6 §:n 1 momentin ja 12 luvun 7 §:n 1 momentin perusteella

tilan A uudelle omistajalle luvan v. 1967 rakennetun n.

160 m pitkän ja 6 m leveän em. vesiuoman pysyttämiseen tilojen

A ja B alueella. YLV:n päätöksen perustelujen mukaan

kyseessä oli tilojen aikaisempien omistajien suullisella

sopimuksella perustettu käyttöoikeus, joka oli tarkoitettu

edistämään tilan A käyttöä ja oli sen käytölle tarpeellinen

eikä siitä aiheutunut tilalle B kohtuutonta rasitusta. Kyseessä

oli ollut jatkuvan rasiteoikeuden sopimusperäinen

perustaminen, joka sitoi tilojen myöhempiä luovutuksensaajia.

Tilan B uusien omistajien vaatimuksesta HAO kumosi YLV:n

päätöksen. Hakemus hylättiin. Suullisella sopimuksella ei

ollut voitu perustaa pysyvää rasiteoikeutta tilaan B eikä

tätä todennäköisesti ole tarkoitettukaan. Käyttöoikeuden

merkitys tilan A omistajalle oli vähentynyt. Tilan B omistajien

kannalta käyttöoikeuden rasittavuus oli kasvanut,

koska tilalle oli rakennettu vapaa-ajan asunto ja sitä

käytettiin virkistysalueena ja koska veneväylä jakoi tilan

kahteen erilliseen palstaan. Uudet omistajat eivät olleet

hyväksyneet uoman säilyttämistä tilaansa kohdistuvana

pysyvänä rasitteena. Käyttöoikeus ei tullut sitovaksi sillä

perusteella , että he olivat tilan ostaessaan olleet

tietoisisa väylästä ja sen käytöstä. Käyttöoikeutta ei voitu

myöntää VL:n 2 luvun säännösten nojalla.

Äänestys: Esittelijä ja 1 jäsen olisivat pysyttäneet YLV:n

päätöksen muuutoin, mutta rajoittaneet uoman käyttöä

(3 moottoriveneen=YLV sijasta 1).

Haettu muutosta.