Legislator Case Law & Legislation
Turun HAO 25.6.2001 01/0351/2 AI generated

Administrative court orders disability board to provide disability services despite lack of budget allocation.

Case Number Turun HAO 25.6.2001 01/0351/2
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Turku ordered the Social Board to provide compensation for a wheelchair and clothing costs despite the board's lack of budget allocation. The plaintiff argued that the board violated its statutory duty to organize services by refusing aid based on financial constraints. The court held that such a refusal effectively nullifies the board's general organizational obligation and violates constitutional rights, mandating the provision of services.

Legislator headnote

AI generated

PL 6 §; PL 19 § 3 mom; PL 22 §; Sosiaalihuoltolaki 17 §: The administrative body cannot refuse disability services solely due to lack of budget when the need is established, as this violates its statutory organizational duty and constitutional rights.

Keywords

AI generated
disability services organizational duty budget allocation administrative court constitutional rights

Cited Legislation

AI generated
PL 6 §
PL 19 § 3 mom
PL 22 §
Sosiaalihuoltolaki 17 §
L sosiaali ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 3 §
L vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1 §
L vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3 §
L vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 5 §
L vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 9 §
A vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 17 §
A vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 18 §
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Oikeuskysymyksenä oli, onko sosiaalilautakunta vammaispalvelulain

ja -asetuksen nojalla velvollinen korvaamaan vammaisen

henkilön auton hankinnasta ja ylimääräisistä vaatetuskustannuksista

aiheutuneita kustannuksia tilanteessa, jossa vammaisen

tarve kyseisiin tukitoimiin oli hallinto-oikeuden lainvoimaisella

päätöksellä todettu mutta lautakunta ei päätöksensä

perustelujen mukaan ollut varannut talousarvioonsa

näitä tukitoimia varten määrärahaa.

X oli 8.1.1999 pyytänyt lautakuntaa korvaamaan puolet

3.8.1998 hankitun 20 000 markkaa maksaneen auton hankintahinnasta

sekä suorittamaan 1 000 markkaa korvausta hänen

1 950 markan suuruisista ylimääräisistä vaatetusmenoistaan.

Viranhaltija oli hylännyt hakemuksen määrärahojen puuttumiseen

vedoten ja lautakunta sillä perusteella, ettei korvausten

myöntämiselle ollut vammaispalveluasetuksen mukaisia

edellytyksiä.

X:n valitettua lautakunnan 31.3.1999 tekemästä päätöksestä

hallinto-oikeuteen hallinto-oikeus oli 4.4.2000 kumonnut lautakunnan

päätöksen todeten, että X on vammainen, joka tarvitsee

autoa liikkumisessaan ja jolla vammansa vuoksi on

ylimääräisiä vaatetuskuluja. Hallinto-oikeus oli palauttanut

asian lautakunnalle sen ratkaisemiseksi, kuinka suuret

X:n ylimääräiset vaatetuskulut ovat ja korvataanko näitä ja

auton hankinnasta aiheutuneita kustannnuksia hänelle.

Lautakunta oli 29.8.2000 käsitellyt asian uudelleen ja hylännyt

hakemuksen sillä perusteella, ettei lautakunnan talousarviossa

ole määrärahaa harkinnanvaraisiin taloudellisiin

tukitoimiin.

Hallinto-oikeus kumosi X:n valituksesta lautakunnan päätöksen

ja velvoitti lautakunnan suorittamaan X:lle hänen hakemansa

korvaukset.

Sosiaalilautakunnan valituksenalaista päätöstä on arvioitava

ottaen huomioon palveluiden ja tukitoimien järjestämisvelvollisuutta

koskevat säännökset sekä näitä säännöksiä

tulkittaessa huomioon otettavat oikeusohjeet kokonaisuudessaan.

Kyseisen kunnan toimielin oli päättänyt, ettei talousarvioon

varata määrärahaa vammaisille tarkoitettuja, kunnan

harkinnassa olevia taloudellisia tukitoimia varten. Päätöksellä

on käytännössä kokonaan poistettu kunnassa asuvilta

vammaisilta mahdollisuus määrärahasidonnaisten palveluiden ja

tukitoimien saamiseen. Se merkitsee kunnalle vammaispalvelulailla

säädetyn yleisen järjestämisvelvollisuuden rikkomista.

Samalla se tarkoittaa perustuslailla kuntalaisten suojaksi

säädettyjen perusoikeuksien toteutumatta jäämistä.

Lautakunta oli X:n hakemusta lainvoimaisen hallinto-oikeuden

päätöksen perusteella uudelleen käsitellessään jättänyt selvittämättä,

kuinka suuret X:n todelliset ylimääräiset vaatetuskustannukset

ovat. Myöskään yksilöllistä tarveharkintaa ei

ollut tehty, vaikka sitä oli palautuspäätöksessä nimenomaisesti

edellytetty. Sosiaalilautakunta ei enää asiaa uudelleen

käsitellessään ole voinut hylätä X:n korvausvaatimuksia pelkästään

sillä perusteella, ettei tarkoitukseen ollut varattu

määrärahaa. Palveluiden ja tukitoimien tarve kunnassa on selvittämättä

eikä kunnassa ole tehty päätöstä etuuksien suuntaamisesta

niitä tarvitseville. Sen sijaan X:n tarve taloudellisiin

tukitoimiin on riidattomasti todettu.

Vahvennettu istunto: äänestys 4-1. Vähemmistöön jäänyt jäsen

olisi kumonnut lautakunnan päätöksen ja palauttanut asian

lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

PL 6 §

PL 19 § 3 mom

PL 22 §

SosiaalihuoltoL 17 §

L sosiaali ja terveydenhuollon suunnittelusta ja

valtionosuudesta 3 §

L vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista

ja tukitoimista 1 §

L vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista

ja tukitoimista 3 §

L vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista

ja tukitoimista 5 §

L vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista

ja tukitoimista 9 §

A vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista

ja tukitoimista 17 §

A vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista

ja tukitoimista 18 §