Administrative court orders municipality to fund private heart surgery after public hospital failed to provide urgent care.

Asiassa oli kysymys erikoissairaanhoitolain 3 §:n 1 momentissa

säädetystä kunnan velvollisuudesta huolehtia siitä, että

henkilö, jolla on kunnassa kotikuntalain mukainen asuinpaikka,

saa lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun erikoissairaanhoidon.

Henkilö X oli mennyt rintakiputuntemusten vuoksi asianomaisen

sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ylläpitämään yliopistolliseen

sairaalaan terveyskeskuksen lähetteellä 13.12.1994, jolloin

hänet oli otettu osastolle seurantaan. Tutkimusten perusteella

hänellä oli todettu epästabiili angina pectoris -tauti. X

oli saanut lääkehoitoa, joka oli lieventänyt taudin oireita.

Hänet oli 24.12.1994 kotiutettu sekä määrätty tulemaan kuukauden

kuluttua yliopistolliseen sairaalaan kontrollia varten.

Sanotulla kontrollikäynnillä 19.1.1995 sairauskertomuksessa

lääkäri oli todennut muun muassa "nyt stabiili NYHA III", joka

tarkoittaa, ettei X:ää luokiteltu kiirellisintä hoitoa vaativaan

luokkaan NYHA IV. Uusia kontrolliaikoja ei sovittu. X oli

lähetetty kotiin entisin lääkityksin ja ohjein, että mikäli

oireet selvästi pahenevat, avosektorilta tulee hankkia kiirehtimisilmoitus.

X oli saanut ajan terveyskeskuslääkärille 6.2.1995, jolloin

lääkärin sairauskertomukseen tekemien merkintöjen mukaan yliopistollisen

sairaalan epikriisi ei ollut tullut. Lääkäri oli

edelleen todennut X:n sillä hetkellä oireettomaksi ja että

keskussairaalan epikriisin saavuttua tilannetta arvioidaan

uudestaan. Lääkäri oli todennut X:n toivovan kovasti sepelvaltimovarjoainekuvaus-

ym. järjestelyjä, mihin lähdetään,

kun saadaan lisätietoa asiasta.

Ystäviensä kehotuksesta ja avustuksella X oli 7.2.1995 hakeutunut

yksityissairaalaan, jossa hänelle samana päivänä tehdyssä

sepelvaltimovarjoainekuvauksessa oli todettu erittäin vaikea-asteinen,

kiireellistä leikkaushoitoa vaativa sepelvaltimotauti.

Seuraavana päivänä X:lle oli tehty ohitusleikkaus.

X on vaatinut, että hallinto-oikeus velvoittaa kotikunnan ja

sairaanhoitopiirin kuntayhtymän yhteisvastuullisesti suorittamaan

hänelle yksityissairaalassa suoritetun leikkaushoidon

kustannuksista sen osan, joka oli vielä maksamatta, kolmen

prosentin vuotuisine korkoineen 1.8.1995 lukien.

Hallinto-oikeus hyläten hakemuksen siltä osin, kuin se oli

kohdistettu kuntayhtymään, on hyväksynyt sen siltä osin, kuin

se oli kohdistettu kuntaan.

X:ää ei ollut yliopistollisessa sairaalassa luokiteltu kiireellistä

leikkaushoitoa vaativaksi ja hänet oli jätetty jonottamaan

varjoainekuvaukseen pääsyä. Hänen terveydentilansa

seurannan oli edellytetty tapahtuvan ensisijaisesti terveyskeskuksessa.

Määrärahojen supistaminen vuodelle 1995 oli johtanut

yliopistollisessa sairaalassa muun muassa ei-kiirellisten

potilaiden hoitoa koskevien kirjeiden laatimiseen. Niiden

mukaan hoitoon pääsyn olisi varmistanut kotikunnalta saatu

maksusitoumus.

X:llä on ollut perusteltu syy olettaa, että hänet olisi

19.1.1995 otettu ainakin varjoainekuvaukseen. Ei voida sulkea

pois sitä mahdollisuutta, että tuolloin juuri ajankohtainen

määrärahojen leikkauksesta johtunut tilanne olisi osittain

vaikuttanut hänen ohjaamiseensa edelleen seurantaan ja mahdollisen

kiirehtimisilmoituksen odottamiseen terveyskeskuslääkäriltä.

X:n saatua ajan 6.2.1995 terveyskeskukseen, lääkärillä

ei ollut käytettävissään yliopistollisen sairaalan potilaskertomuksia

eikä X saanut kiirehtimislähetettä.

X:n hakeuduttua yksityissairaalaan 7.2.1995 hänelle oli heti

tehty varjoainekuvaus, jonka perusteella hänen oli todettu

olevan kiireellisen leikkaushoidon tarpeessa. X:llä olisi

vielä tuolloinkin teoriassa ollut mahdollisuus hakeutua yliopistolliseen

sairaalaan. Ottaen kuitenkin huomioon hänen aikaisemmat

kokemuksensa ja tuolloisen terveydentilansa, häneltä

ei voitu tätä kohtuudella vaatia.

Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus katsoi, että X

ei ollut saanut yliopistollisessa sairaalassa tarvitsemaansa

erikoissairaanhoitoa, jonka järjestelmävastuu on lain mukaan

kotikunnalla. Sen vuoksi hallinto-oikeus velvoitti kunnan

korvaamaan X:lle hänen vaatimansa osan hänelle yksityissairaalassa

annetusta hoidosta aiheutuneista kustannuksista.

Erikoissairaanhoitolaki 1 § 2 mom.

Erikoissairaanhoitolaki 3 § 1 mom.

Erikoissairaanhoitolaki 4 §

Erikoissairaanhoitolaki 7 §

Erikoissairaanhoitolaki 10 § 1 mom.

Erikoissairaanhoitolaki 30 § 1 mom.

Erikoissairaanhoitolaki 30 § 2 mom.

Laki sosiaali-ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 4 §

Valtioneuvoston päätös sairaanhoitopiirien alueista (193/1990)

sellaisena kuin se on muutettu päätöksellä 822/1995

Vrt. KHO 8.6.2000 T:1894 ATK ja

KHO 27.11.2000 T:3118 Vuosikirja