Legislator Case Law & Legislation
Turun HAO 19.10.2000 00/0580/1 AI generated

Administrative court dismissed municipality's claim for 400 mark fee as map extract was unnecessary for building permit review.

Case Number Turun HAO 19.10.2000 00/0580/1
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Turku dismissed the municipality's request for the building permit board to recover 400 marks in a map extract fee. The applicant had submitted a building permit for a commercial structure on an already approved residential plot, attaching only a basic land map extract. The court found that the detailed map extract containing zoning data, which triggered the fee, was not necessary for evaluating the permit application. Consequently, the authority lacked legal grounds to demand the fee under the Building Act and Municipal Code.

Legislator headnote

AI generated

Rakennusasetus 51 §; Maankäyttö- ja rakennuslaki 208 §: The building permit authority may only require additional documents if they are essential for assessing the application; fees for unnecessary documents are not legally justified.

Keywords

AI generated
building permit fee map extract necessity administrative discretion municipal code procedural fairness unjust enrichment building act

Cited Legislation

AI generated
Rakennusasetus 51 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 208 §
Kunta laki 13 § 2 mom 4 kohta
Kunta laki 50 § 1 mom 10 kohta

Cited Case Law

AI generated
KHO:n päätös 7.2.2002 taltionumero 259
KHO:n päätös 7.2.2002 taltionumero 259.
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Oliko kaavoitus- ja rakennuslautakunta voinut vaatia rakennusluvan

hakijaa liittämään hakemukseensa otteen yleiskaavasta

ja oliko hakijalta voitu periä hakemukseen liitettävistä

asiakirjoista 400 markan rakennuslupakarttamaksu.

Lautakunta oli hyväksynyt kiinteistöpalveluiden ja mittaustoimen

tuote- ja palveluhinnaston, jonka mukaan muun ohella

asuinrakennuksen rakennuslupaa varten tarvittavan rakennuslupakartan

maksu oli 400 markkaa. Tuotteeseen sisältyi tonttikartta,

kaavatiedot, kiinteistöjen yksilöintitiedot, koordinaattilistaus

ja kunnallistekninen johtokartta.

Selvityksen mukaan kaupungissa oli aina vaadittu rakennuslupaa

varten vähintään ote pohjakartasta ja kaavaote (yleistai

asemakaava).

Hakija oli hakenut asuinrakennukseen liittyvän talousrakennuksen

rakentamiseksi rakennuslupaa ja liittänyt hakemukseensa

otteen pohjakartasta. Lupa-asian käsittelemiseksi oli

edellytetty otetta yleiskaavasta, josta hakijalta oli peritty

400 markan rakennuslupakarttamaksu.

Rakennusasetuksessa on lueteltu kaavaotteet, jotka hakemukseen

on liitettävä. Muuta selvitystä voidaan vaatia vain

jos se on hakemuksen arvioimiseksi välttämätöntä. Kaupungilla

ei ollut lautakunnan hyväksymän tuote- ja palveluhinnaston

perusteella oikeutta vaatia luvan hakijaa liittämään

hakemukseensa rakennuslupakarttatuotteen sisältämiä asiakirjoja,

elleivät ne sisällä sellaista selvitystä, joka on

hakemuksen arvioimiseksi välttämätöntä. Hakijalta on peritty

rakennuslupakarttamaksu yleiskaavakartan otteesta, joka on

sisältänyt kaavamerkinnät. Hakemuksessa on ollut kyse rakennuspaikaksi

jo hyväksytyllä määräalalla olevaan asuinrakennukseen

liittyvän talousrakennuksen rakentamisesta. Ote yleiskaavasta

ei ole ollut hakemuksen arvioimiseksi tarpeen. Lupaviranomaisella

ei siten ole ollut oikeutta periä hakijalta lupakäsittelyn

yhteydessä 400 markan rakennuslupakarttamaksua.

Halinto-oikeus käsitteli asian hallintoriita-asiana ja velvoitti

kaupungin maksamaan hakijalle rakennuslupakarttamaksuna

perityt 400 markkaa.

RakennusA 51 §

Maankäyttö- ja rakennusL 208 §

KuntaL 13 § 2 mom 4 kohta

KuntaL 50 § 1 mom 10 kohta

KHO:n päätös 7.2.2002 taltionumero 259. Päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Valittajalta peritty rakennuslupakarttamaksu ei ole perustunut valtuuston

hyväksymään taksaan. Rakennuslupaviranomaisella ei ole ollut oikeutta periä

edellä tarkoitettua maksua kaavoitus- ja rakennuslautakunnan hyväksymän tuote- ja palveluhinnaston perusteella. Lupaviranomainen ei myöskään ollut varannut

valittajalle hallintomenettelylaissa tarkoitetulla tavalla tilaisuutta täydentää

hakemustaan siltä osin kuin hakemus on katsottu puutteelliseksi. Maksun

perimiseen ei ollut perustetta.