Legislator Case Law & Legislation
Turun HAO 7.9.2000 00/0431/2 AI generated

Administrative court allows citizenship application by overriding good conduct requirement due to marriage to a Finnish citizen.

Case Number Turun HAO 7.9.2000 00/0431/2
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Turku annulled the Foreigners' Office's rejection of a citizenship application, ordering a re-evaluation. Although the applicant had a history of traffic offenses and lacked the statutory 'good conduct' requirement, the court found his marriage to a Finnish citizen and two children constituted a special reason for exception. Consequently, the Foreigners' Office was instructed to reconsider the application without dismissing it solely on the ground of insufficient good conduct.

Legislator headnote

AI generated

Kansalaisuuslaki 4 § 1 mom; Kansalaisuuslaki 4 § 2 mom: The requirement of good conduct under the Citizenship Act may be overridden by special circumstances, such as marriage to a Finnish citizen, when assessing an application for citizenship.

Keywords

AI generated
citizenship application good conduct requirement marriage to Finnish citizen exception to statutory rule administrative review foreigners office decision special circumstances

Cited Legislation

AI generated
Kansalaisuuslaki 4 § 1 mom
Kansalaisuuslaki 4 § 2 mom
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Oikeuskysymyksenä oli, voidaanko kansalaisuuslain mukaisesta

kunniallisuusedellytyksestä poiketa sillä perusteella, että

kansalaisuuden hakija on naimisissa Suomen kansalaisen kanssa.

Ulkomaalaisvirasto oli 26.10.1998 hylännyt valittajan kansalaisuushakemuksen.

Valittaja, joka oli asunut Suomessa vuodesta 1991 alkaen, oli

syyllistynyt vuosina 1993 - 1997 näpistykseen, kahteen liikennerikkomukseen

ja liikenteen vaarantamiseen, joista hänet

oli tuomittu 6 - 14 päiväsakon rangaistukseen sekä vuonna 1995

ajo-oikeudetta ajoon, josta hänet oli tuomittu 20 päiväsakon

rangaistukseen.

Helsingin hallinto-oikeus oli 1.2.2000 kumonnut Ulkomaalaisviraston

päätöksen ja palauttanut asian Ulkomaalaisvirastolle

uudelleen käsiteltäväksi.

Ulkomaalaisvirasto käsitteli asian uudelleen 8.5.2000 ja hylkäsi

valittajan hakemuksen, koska valittaja ei täyttänyt kunniallisuusedellytystä

eikä hakemuksen tueksi ollut havaittu

muita syitä. Valittaja oli syyllistynyt edellä mainittujen

rikosten lisäksi vuonna 1998 liikenteen vaarantamiseen, josta

oli tuomittu 18 päiväsakon rangaistus ja liikenteen vaarantamiseen

sekä vamman tuottamukseen, joista oli tuomittu

30 päiväsakon rangaistus.

Turun hallinto-oikeus kumosi Ulkomaalaisviraston päätöksen

ja palautti asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus

totesi valittajan syyllistyneen toistuvasti

liikennerikkomuksiin, joista viimeisimpään liikenteen vaarantamiseen

oli lisäksi liittynyt vamman tuottamus. Tässä

tilanteessa oli tulkinnanvaraista, voitiinko valittajan katsoa

eläneen kansalaisuuslain edellyttämällä tavalla kunniallisesti.

Valittaja oli kuitenkin vuodesta 1995 lähtien ollut

naimisissa Suomen kansalaisen kanssa ja avioliitosta oli

kaksi lasta. Kun otettiin huomioon valittajan syyksi luettujen

rikosten laatu ja muut asiassa ilmenneet olosuhteet, valittajan

avioliittoa oli pidettävä sellaisena erityisenä syynä,

jonka nojalla kunniallisuusedellytyksestä voitiin tässä

tapauksessa poiketa. Ulkomaalaisviraston ei niin ollen olisi

tullut hylätä valittajan kansalaisuushakemusta sillä perusteella,

ettei hän täyttänyt kunniallisuusedellytystä.

Äänestys 2-1

Eri mieltä ollut jäsen, jonka äänestyslausunto oli sama kuin

esittelijän eriävä mielipide: Ottaen huomioon valittajan tekojen

toistuvuus ja viimeisimpään liikenteen vaarantamiseen

liittynyt vamman tuottamus Ulkomaalaisvirasto oli valittajan

kansalaisuushakemusta ratkaistessaan voinut katsoa, ettei valittaja

ollut kansalaisuuslain edellyttämällä tavalla elänyt

kunniallisesti. Ulkomaalaisvirasto oli voinut hylätä valittajan

hakemuksen kunniallisen elämän puuttumisen vuoksi huolimatta

siitä, että valittaja oli naimisissa Suomen kansalaisen

kanssa. Asiassa ei muutoinkaan ollut esitetty sellaisia erityisiä

syitä, joiden perusteella kunniallisuusedelytyksestä

olisi poikettava.

KansalaisuusL 4 § 1 mom

KansalaisuusL 4 § 2 mom