Administrative court dismissed tax deduction for increased living costs due to lack of evidence of special expenses.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the taxpayer's appeal regarding a deduction for increased living costs incurred while working in special industries without a fixed workplace. The court found that the taxpayer failed to provide credible evidence of actual additional expenses beyond standard meal allowances. Consequently, the court ruled that the mere possibility of a tax-free meal allowance did not establish the necessary factual basis for a deduction.
Legislator headnote
AI generatedTuloverolain 29 § 1 mom.; Tuloverolain 71 § 2 mom.: A deduction for increased living costs arising from work travel is only granted if the taxpayer substantiates that actual additional expenses were incurred, not merely that a tax-free meal allowance was available.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Onko nk. erityisellä toimialalla työskentelevällä kirvesmiehellä
oikeus tehdä liikkeen- ja ammatinharjoittajalle
työmatkasta aiheutuneiden lisääntyneiden elantokustannusten
johdosta myönnettävää vähennystä vastaava vähennys
taikka verovapaata ateriakorvausta vastaava vähennys.
Kirvesmies A oli verovuosina 1993-1998 työskennellyt vuosittain
useiden eri työnantajien palveluksessa. A:lla ei
ollut varsinaista työpaikkaa ja hän oli päivittäin kulkenut
asunnoltaan kulloisellekin erityiselle työntekemispaikalle.
Verotuksen oikaisulautakunta oli hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.
Päätöksiä oli perusteltu siten, että A oli työskennellyt
alalla, jolla alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden
vuoksi ei ollut varsinaista työntekemispaikkaa,
josta tehdään tilapäisiä matkoja erityiselle työntekemispaikalle.
Näin ollen verovelvollisella ei ollut oikeutta
päivärahavähennykseen verotuksessa. Ateriakorvauksen voi
työnantaja maksaa verovapaasti yllä mainitun säännöksen
puitteissa, mutta sitä ei voida vähentää verotuksessa tulonhankkimiskuluna.
Hallinto-oikeus katsoi, että A ei ollut esittänyt selvitystä
siitä, että hänelle olisi kysymyksessä olevana aikana syntynyt
erityisillä työntekemispaikoilla työskentelystä lisääntyneitä
elantokustannuksia. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella
ei muutoinkaan ollut uskottavaa, että A:lle olisi
syntynyt sanotunlaisia kustannuksia. Pelkästään se seikka,
että A:lla mahdollisesti olisi ollut tuloverolain 71 §:n
2 momentin nojalla oikeus verovapaaseen ateriakorvaukseen,
ei osoittanut, että hänelle olisi syntynyt sellaisia todellisia
ylimääräisiä elantokustannuksia, jotka olisivat johtuneet
tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä. A:n vaatimien
vähennysten myöntämiselle ei ole ollut perusteita eikä valituksenalaisia
päätöksiä siten ollut syytä muuttaa. Hallintooikeus
hylkäsi valituksen.
Verovuodet 1993-1998
Äänestys 4-3
Vähemmistö katsoi, että A:lla oli oikeus verovapaata ateriakorvausta
vastaavaan vähennykseen.
TuloveroL 29 § 1 mom.
TuloveroL 71 § 2 mom.
VeroHP liikkeen- ja ammatinharjoittajan työmatkasta aiheutuneen elantokustannusten lisäyksen vähentämisestä vuodelta
1993 toimitettavassa verotuksessa 10.2.1993/214
VeroHP liikkeen- ja ammatinharjoittajan työmatkasta aiheutuneen elantokustannusten lisäyksen vähentämisestä vuodelta
1994 toimitettavassa verotuksessa 17.12.1993/1562
VeroHP liikkeen ja ammatinharjoittajan työmatkasta aiheutuneen
elantokustannusten lisäyksen vähentämisestä vuodelta
1995 toimitettavassa verotuksessa 29.12.1994 25/95
VeroHP liikkeen ja ammatinharjoittajan työmatkasta aiheutuneen
elantokustannusten lisäyksen vähentämisestä vuodelta
1996 toimitettavassa verotuksessa 5.1.1996 5/96
VeroHP liikkeen ja ammatinharjoittajan työmatkasta aiheutuneen
elantokustannusten lisäyksen vähentämisestä vuodelta
1997 toimitettavassa verotuksessa 17.1.1997 75/97
VeroHP liikkeen- ja ammatinharjoittajan työmatkasta aiheutuneen
elantokustannusten lisäyksen vähentämisestä vuodelta
1998 toimitettavassa verotuksessa 23.1.1998 52/98