Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
Vaasan HAO 17.12.1999 99/5021/4 AI generated

Administrative court dismissed property damage claim as prior permit decision was legally binding.

Case Number Vaasan HAO 17.12.1999 99/5021/4
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court dismissed the owner's claim for property damage caused by a shared jetty, upholding the Water Authority's original decision. The owner argued that the jetty significantly reduced the value of their property, but the court found the authority's pre-approval assessment legally binding. Consequently, the court ruled that no new damage occurred after the permit was granted because the conditions were already known and approved.

Legislator headnote

AI generated

VesiL 2 luku 27 §; VesiL 14 luku 1 §: A prior permit decision establishing that no damage would occur binds the authority, and a subsequent claim for damages is inadmissible if the actual conditions do not differ from the approved assessment.

Keywords

AI generated
property damage claim water authority permit binding administrative decision prior assessment validity shared waterfront usage

Cited Legislation

AI generated
VesiL 2 luku 27 §
VesiL 14 luku 1 §
AI generated
kho-other_2014_4135
Supreme Administrative Court dismisses appeals regarding highway plan approval and construction suspension requests.
admin_1989_central-finland-county__156
Road access via private path exempts property from road maintenance fees despite later zoning changes.
kho-other_2016_2010
Supreme Administrative Court dismissed appeal against water authority's rejection of flood damage compensation claim. Damages not covered by Water Act as caused by natural events, not regulation violations.
admin_2004_vaasa__127
Administrative court upheld environmental permit allowing immediate start of work before permit becomes final.
kko-other_1995_3703
Supreme Court dismissed compensation claim for traffic noise, citing lack of specific statutory basis and inconsistent practice.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Asiassa oli kysymys siitä, oliko useamman kiinteistön yhteinen

ponttonilaituri aiheuttanut kapean lahden vastapäisen

huvilakiinteistön omistajalle A luvassa edellyttämätöntä

vahinkoa.

Yhteistä venevalkamaa ja lastauspaikkaa koskeva rasite oli

tilusvaihtotoimituksessa siirretty 40-50 metriä leveän lahden

rannalle A:n huvilakiinteistöä vastapäätä. Tilusvaihtotoimituksessa

A:ta ei ollut siirrosta kuultu eikä A:n kiinteistölle

ollut määrätty maksettavaksi rasitteen johdosta

korvausta. Rasiteoikeuden haltijat olivat hakeneet VEO:n

lupaa 19 m pitkän ja 12 venepaikkaa käsittävän ponttonilaiturin

rakentamiseen. Myöntäessään luvan ponttonilaiturin

rakentamiseen hakijoiden yhteisen ranta-alueen edustalle

15.10.1993 VEO oli katsonut, ettei hankkeesta aiheudu A:lle

korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä, koska

luvansaajilla olisi muutoinkin oikeus veneiden pitämiseen

yhteisalueen rannassa. A oli 29.11.1994 hakenut VEO:ssa korvausta

yhteislaiturin osakkailta lupapäätöksessä edellyttämättömästä

kiinteistön myyntiarvon alentumisesta korkoineen.

A:n mukaan laituri oli synnyttänyt alueen olosuhteita selkeästi

muuttavan liikennetoimintakokonaisuuden ja muuttanut aiemmin

rahallista aluetta seurauksin, että A:n kiinteistö oli

menettänyt entisen käyttö- ja virkistysarvonsa luonnonkauniina

ja rauhallisena lomapaikkana. Vahinko oli ilmennyt A:n

myydessä vuonna 1994 tilansa 200.000 markkaa alemmasta kauppahinnasta.

VEO:n tutkimatta jättämispäätöksen ja VYO:n palautuspäätöksen

jälkeen VEO oli toimittanut paikalla tarkastuksen ja

23.12.1998 ratkaissut asian. VEO oli valituksen alaisella

päätöksellään jättänyt toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta

vaatimuksen siltä osin kuin se perustui autoliikenteen ja

pysäköintipaikan aiheuttamaan vahinkoon sekä muilta osin hylännyt

hakemuksen katsoen, ettei yhteislaituri ollut muuttanut

olosuhteita tavalla, joka ei olisi ollut tiedossa lupapäätöstä

annettaessa.

VHaO suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimitettuaan ei

muuttanut VEO:n päätöstä. VHaO totesi, etteivät autojen pysäköintipaikka

ja muut yhteisellä maa-alueella olevat rakenteet

aiheuta vesilaissa tarkoitettua muutosta vesialueella eivätkä

niitä tai niiden käyttämistä koskevat korvauskysymykset ole

vesilain 14 luvun 1 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuja vesiasioita

tai niiden liitännäisasioita. Pääasiaratkaisun osalta

VHaO totesi, että VEO:n korvausratkaisu 15.10.1993 oli saanut

lainvoiman, minkä vuoksi korvausvaatimuksen hyväksymisen edellytyksenä

vesilain 2 luvun 27 §:n 1 momentissa säädetyn edellyttämättömän

vahingon korvausperiaatteen mukaisesti on, että

olosuhteet ovat muodostuneet hankkeen toteuttamisen jälkeen

olennaisesti vahingollisemmiksi, kuin mihin VEO:n etukäteisarvio

on perustunut.

VEO oli mainitulla päätöksellä myöntänyt luvan laiturin rakentamiseen

asiakirjoihin liitetyn suunnitelman mukaisesti.

Hakemusasiakirjoihin oli liitetty 24.5.1993 päivätty asemapiirros

hankkeesta ja 6.2.1991 päivätty rakennepiirros laiturista.

VEO oli lisäksi 17.8.1993 toimittanut tarkastuksen,

jossa oli tutustuttu samaan laituriin sen edellisessä sijaintipaikassa

sekä nykyiseen sijaintipaikkaan ja A:n kiinteistön

rantaan. Asiassa oli sittemmin voitu todeta, että laituri oli

rakennettu lupapäätöksen mukaisesti ja suunnitelmaa noudattaen.

Asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, joiden nojalla olisi

voitu katsoa, että laiturista tai sen käyttämisestä on aiheutunut

tai aiheutuu sellainen seuraus, joka ei ollut lupaa

myönnettäessä pääteltävissä. Näillä ja muutoin VEO:n lausumilla

perusteilla VHaO katsoi, ettei korvauksen tuomitsemisen

edellytyksiä ollut.

Ään. 2-1. Eri mieltä ollut jäsen totesi, ettei laiturin rakentamiseen

ollut oikeutta pelkästään rasiteoikeuden nojalla,

vaan vesioikeuden lupa tarvittiin nimenomaan sen haitan vuoksi,

mikä laiturin rakentamisesta sekä vesialueen käytön muuttumisesta

alkuperäisen rasitteen mukaiseen käyttöön nähden

(lähinnä soutuveneliikenne) aiheutui naapuritiloille. Rasitteen

siirron yhteydessä ei ollut lainkaan käsitelty kysymystä

siirrosta A:n kiinteistölle aiheutuvasta haitasta. Kun haitta

ei ollut toteutunut lupapäätöksessä edellytetyllä tavalla, eri

mieltä ollut jäsen katsoi olevan perusteet vesilain 2 luvun

27 §:n nojalla tuomita 50.000 markan korvaus korkoineen.

VesiL 2 luku 27 §

VesiL 11 luku 8 § 3 mom