Administrative court allowed discharge of trace perfluoroethylene to sewer without permit due to low concentration.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Finland allowed the applicant to discharge wastewater containing trace amounts of perfluoroethylene to the sewer without a specific permit. The applicant argued that their closed-loop process and activated carbon filtration reduced emissions to negligible levels, contrary to the Environmental Protection Agency's rejection. The court ruled that while the substance generally requires a permit, the specific low concentration and effective treatment meant no danger to water quality existed, thus exempting the discharge from licensing requirements.
Legislator headnote
AI generatedValtioneuvoston päätös 19.5.1994/363 4 ja 6 §; The court held that the requirement for a permit to discharge substances into water applies only when the quantity or concentration poses a danger to water quality, and low-level discharges from treated wastewater do not trigger the licensing obligation.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Oikeudellisena kysymyksenä asiassa oli, voidaanko eräiden
ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden johtamisesta
vesiin annetun valtioneuvoston päätöksen
(19.5.1994/363) 4 ja 6 §:ä soveltaa tekstiilien kemiallisen
pesun kuivausvaiheessa syntyvän, vähäisen määrän
perkloorietyleeniä sisältävän kontaktiveden johtamiseen
viemäriin. Asiassa oli kysymys myös valtioneuvoston päätöksen
5 §:ssä edellytetyn luvan tarpeen rajanvedosta.
VEO oli valtioneuvoston päätöksen 4 ja 6 §:n nojalla
hylännyt pesulan lupahakemuksen. VHaO kumosi VEO:n päätöksen.
VHaO tosin katsoi, että pesula käyttää pesuprosessissa
perkloorietyleeniä liuottimena valtioneuvoston päätöksen
4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Hakija oli kuitenkin
toteuttaut säännöksen tarkoituksen järjestämällä pesuprosessissa
suljetun kierron ja liuottimen talteenoton.
Vesiensuojelullista tai Euroopan yhteisölainsäädännöstä
johtuvaa tarvetta soveltaa säännöstä myös kuivausvaiheessa
tekstiileistä veteen irronneeseen perkloorietyleeniin
ei ollut. Kysymyksessä olevaan päästöön oli
lähtökohtaisesti sovellettava valtioneuvoston päätöksen
5 §:n säännöstä, jonka mukaan päästöt ovat luvanvaraisia.
VHaO katsoi, ettei vesiin tapahtuvien päästöjen luvan
tarve voinut koskea kaikkia valtioneuvoston päätöksen
5 §:ssä tarkoitettujen aineiden päästöjä niiden määrään
tai pitoisuuteen katsomatta. Tilannetta verrattiin
valtioneuvoston päätöksellä täytäntöön pannun vesiympäristön
päästösääntelyn puitedirektiivin (76/464/ETY)
nollapäästöperiaatteeseen ja siihen perustuvan pohjavesidirektiivin
(80/68/ETY) sovellutusalan rajoitukseen
ja tuon direktiivin täytäntöönpanoa koskevan valtioneuvoston
päätöksen 19.5.1994/364 3 §:n vastaavaan sovellutusalan
rajoitukseen. Luvan tarpeen rajana voitiin
lähtökohtaisesti pitää Länsi-Suomen ympäristökeskuksen
esittämin tavoin talousvesinormissa perkloorietyleenille
määrättyä raja-arvoa 40 æg/l, elleivät jäteveden määrä
tai olosuhteet muutoin edellyttäneet luvan hakemista.
Hakemuksessa tarkoitetun yleiseen viemäriin johdettavan
aktiivihiilisuodatuksella puhdistetun jäteveden oli todettu
sisältävän niin pieniä määriä ja pitoisuuksia
perkloorietyleeniä (1-3 l/kk, 5-6 æg/l), ettei siitä nyt
tai vastaisuudessa aiheudu valtioneuvoston päätöksen
2 §:ssä tarkoitettujen vesien pilaantumisen vaaraa. Sen
vuoksi ja kun puhdistamattoman jäteveden määrä ja laatu
sekä hakijan käyttämä puhdistusmenetelmä eivät edellyttäneet
tarkempia lupamääräyksiä, VHaO katsoi, ettei
hakija ollut vesioikeudellisen luvan tarpeessa. Enemmän
lausunnon antaminen hakemuksesta raukesi.
Samoin D:00104/99/VYO, T:99/5015/4
Lupa myönnettiin D:00105/99/VYO, T:99/5016/4 ja
D:00107/99/VYO, T:99/5018/4