Legislator Case Law & Legislation
Vaasan HAO 23.12.1999 99/5014/4 AI generated

Administrative court allowed discharge of trace perfluoroethylene to sewer without permit due to low concentration.

Case Number Vaasan HAO 23.12.1999 99/5014/4
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Finland allowed the applicant to discharge wastewater containing trace amounts of perfluoroethylene to the sewer without a specific permit. The applicant argued that their closed-loop process and activated carbon filtration reduced emissions to negligible levels, contrary to the Environmental Protection Agency's rejection. The court ruled that while the substance generally requires a permit, the specific low concentration and effective treatment meant no danger to water quality existed, thus exempting the discharge from licensing requirements.

Legislator headnote

AI generated

Valtioneuvoston päätös 19.5.1994/363 4 ja 6 §; The court held that the requirement for a permit to discharge substances into water applies only when the quantity or concentration poses a danger to water quality, and low-level discharges from treated wastewater do not trigger the licensing obligation.

Keywords

AI generated
perfluoroethylene discharge water quality permit trace substance threshold activated carbon filtration Environmental Protection Agency administrative review negligible danger standard

Cited Legislation

AI generated
Valtioneuvoston päätös 19.5.1994/363
vesiympäristön päästösääntelyn puitedirektiivin (76/464/ETY)
pohjavesidirektiivin (80/68/ETY)
valtioneuvoston päätös 19.5.1994/364
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Oikeudellisena kysymyksenä asiassa oli, voidaanko eräiden

ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden johtamisesta

vesiin annetun valtioneuvoston päätöksen

(19.5.1994/363) 4 ja 6 §:ä soveltaa tekstiilien kemiallisen

pesun kuivausvaiheessa syntyvän, vähäisen määrän

perkloorietyleeniä sisältävän kontaktiveden johtamiseen

viemäriin. Asiassa oli kysymys myös valtioneuvoston päätöksen

5 §:ssä edellytetyn luvan tarpeen rajanvedosta.

VEO oli valtioneuvoston päätöksen 4 ja 6 §:n nojalla

hylännyt pesulan lupahakemuksen. VHaO kumosi VEO:n päätöksen.

VHaO tosin katsoi, että pesula käyttää pesuprosessissa

perkloorietyleeniä liuottimena valtioneuvoston päätöksen

4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Hakija oli kuitenkin

toteuttaut säännöksen tarkoituksen järjestämällä pesuprosessissa

suljetun kierron ja liuottimen talteenoton.

Vesiensuojelullista tai Euroopan yhteisölainsäädännöstä

johtuvaa tarvetta soveltaa säännöstä myös kuivausvaiheessa

tekstiileistä veteen irronneeseen perkloorietyleeniin

ei ollut. Kysymyksessä olevaan päästöön oli

lähtökohtaisesti sovellettava valtioneuvoston päätöksen

5 §:n säännöstä, jonka mukaan päästöt ovat luvanvaraisia.

VHaO katsoi, ettei vesiin tapahtuvien päästöjen luvan

tarve voinut koskea kaikkia valtioneuvoston päätöksen

5 §:ssä tarkoitettujen aineiden päästöjä niiden määrään

tai pitoisuuteen katsomatta. Tilannetta verrattiin

valtioneuvoston päätöksellä täytäntöön pannun vesiympäristön

päästösääntelyn puitedirektiivin (76/464/ETY)

nollapäästöperiaatteeseen ja siihen perustuvan pohjavesidirektiivin

(80/68/ETY) sovellutusalan rajoitukseen

ja tuon direktiivin täytäntöönpanoa koskevan valtioneuvoston

päätöksen 19.5.1994/364 3 §:n vastaavaan sovellutusalan

rajoitukseen. Luvan tarpeen rajana voitiin

lähtökohtaisesti pitää Länsi-Suomen ympäristökeskuksen

esittämin tavoin talousvesinormissa perkloorietyleenille

määrättyä raja-arvoa 40 æg/l, elleivät jäteveden määrä

tai olosuhteet muutoin edellyttäneet luvan hakemista.

Hakemuksessa tarkoitetun yleiseen viemäriin johdettavan

aktiivihiilisuodatuksella puhdistetun jäteveden oli todettu

sisältävän niin pieniä määriä ja pitoisuuksia

perkloorietyleeniä (1-3 l/kk, 5-6 æg/l), ettei siitä nyt

tai vastaisuudessa aiheudu valtioneuvoston päätöksen

2 §:ssä tarkoitettujen vesien pilaantumisen vaaraa. Sen

vuoksi ja kun puhdistamattoman jäteveden määrä ja laatu

sekä hakijan käyttämä puhdistusmenetelmä eivät edellyttäneet

tarkempia lupamääräyksiä, VHaO katsoi, ettei

hakija ollut vesioikeudellisen luvan tarpeessa. Enemmän

lausunnon antaminen hakemuksesta raukesi.

Samoin D:00104/99/VYO, T:99/5015/4

Lupa myönnettiin D:00105/99/VYO, T:99/5016/4 ja

D:00107/99/VYO, T:99/5018/4