Legislator Case Law & Legislation
Kuopion LO 27.4.1999 337 AI generated

Administrative court allows meal allowance tax exemption when employee cannot eat at usual place due to work location.

Case Number Kuopion LO 27.4.1999 337
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Finland allowed an employee's claim for tax exemption on meal allowances. The employee worked at various sites 0.5 to 40 km from his main workplace and received no daily allowance, eating daily at remote sites rather than the company's premises. The court ruled that because the employee had no opportunity to eat at his usual place during meal breaks, the allowances were not taxable income under the relevant tax decision.

Legislator headnote

AI generated

Verohallituksen päätös (1991/1659) 3 § 3 mom; 13 §: Meal allowances are exempt from tax if the employee receives no daily allowance and has no opportunity to eat at their usual place during meal breaks due to work conditions.

Keywords

AI generated
meal allowance tax exemption daily allowance requirement usual eating place work location distance taxable income determination

Cited Legislation

AI generated
Verohallituksen päätös (1991/1659) 3 § 3 mom
Verohallituksen päätös (1991/1659) 3 § 3 mom
Verohallituksen päätös (1991/1659) 4 §
Verohallituksen päätös (1991/1659) 4 §
Verohallituksen päätös (1991/1659) 13 §
Verohallituksen päätös (1991/1659) 13 §
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Oikeuskysymyksenä asiassa oli ateriakorvausten verovapauden

edellytykset.

A on toiminut verovuonna X Ky:n palveluksessa sähköasentajana.

Hänelle on maksettu ateriakorvausta 27,35 markkaa

päivää kohti 129 päivältä, yhteensä 3.528,15 markkaa. A:n

antaman selvityksen mukaan hänen varsinainen työpaikkansa

on ollut yhtiön toimitilat, josta työmääräykset on annettu.

Sekä työnantajan X Ky:n että A:n antaman selvityksen mukaan

A:n työkohteet ovat kyseisinä päivinä olleet 0,5-40 kilometrin

etäisyydellä varsinaisesta työpaikasta. A on ilmoittanut,

ettei työnantaja ollut komentanut häntä ruokatunnin ajaksi

X Ky:n toimitiloihin, joissa oli hänen tavanomainen ruokailupaikkansa,

vaan hän oli ruokaillut päivittäin työkohteissaan.

A ei ollut saanut kyseisiltä päiviltä päivärahaa.

Verotuksen oikaisulautakunta A:n oikaisuvaatimuksen enemmälti

hyläten alensi jälkiverotuksin tuloon lisättyjen ateriakorvausten

määrää 529 markalla. Oikaisulautakunta katsoi, että

A:lla oli muilta osin ollut mahdollisuus ruokailla tavanomaisella

ruokailupaikallaan, ottaen huomioon, että A:n työkohteet

olivat suurimmaksi osaksi hänen kotipaikkakunnallaan,

sekä saatu selvitys A:n työkohteiden etäisyyksistä hänen tavanomaisesta

ruokailupaikastaan.

Lääninoikeus katsoi, että A:lle maksetut ateriakorvaukset

eivät olleet hänen veronalaista tuloaan. X Ky:n toimitiloja

oli pidettävä verohallituksen päätöksessä tarkoitettuna A:n

varsinaisena työpaikkana eikä A:n työ siten ole ollut

mainitun päätöksen 3 §:n 3 momentissa tarkoitettua työtä.

Verohallituksen päätöksen 13 §:n mukaan ateriakorvausten

maksamisen edellytyksenä on, ettei työmatkasta suoriteta

päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta

ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella

ruokailupaikallaan. Kun A:lle ei ollut maksettu päivärahaa

eikä työnantaja ollut komentanut häntä ruokailutauon ajaksi

yhtiön toimitiloihin, hänellä ei ole ollut työn vuoksi myöskään

mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella

ruokailupaikallaan.

Verovuosi 1992

Äänestys 2-1

Verohallituksen päätös (1991/1659) 3 § 3 mom

Verohallituksen päätös (1991/1659) 4 §

Verohallituksen päätös (1991/1659) 13 §