Administrative court quashes mining permit due to failure to conduct Natura 2000 impact assessment.
Legislator summary
AI generatedThe administrative court quashed the county board's decision granting a mining permit because it failed to order an environmental impact assessment required under Finnish law. The board was aware the area was proposed for the Natura 2000 network but proceeded without the mandatory study mandated by the Nature Conservation Act. Consequently, the court ruled that the permit violated statutory procedures designed to protect natural values within the EU framework.
Legislator headnote
AI generatedLuonnonsuojeluL 65 §; LuonnonsuojeluL 66 §: When an area is proposed for the Natura 2000 network, the authority granting an environmental permit must order an impact assessment to ensure no significant damage occurs.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ympäristölautakunta oli 11.12.1997 tekemällään päätöksellä myöntänyt ympäristöluvan rakennuskiven louhintaa varten. Lupa käsitti terveydensuojelulain 9 §:ssä tarkoitetun sijoitusluvan ja eräistä naapuruussuhteista annetun lain 18 §:n mukaisen sijoitusratkaisun.
Louhinta-alueen läheisyydessä asuva henkilö ja ympäristökeskus olivat vaatineet ympäristölupapäätöksen kumoamista muun ohella sillä perusteella, että kallioalue, jota lupa koski, kuuluu Natura 2000 -verkostoehdotukseen.
Oikeuskysymyksenä asiassa oli, tuleeko Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta sovellettavaksi ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa. Mainittu direktiivi on sitonut Suomen valtiota välittömästi sen liityttyä 1.1.1995 Euroopan yhteisöön. Natura 2000 -verkostoon ehdotettujen alueiden luettelo on tullut toimittaa komissiolle viimeistään 5.6.1995. Valtioneuvosto on hyväksynyt 20.8.1998 Suomen ehdotuksen Natura 2000 -verkostoksi.
Lääninoikeus katsoi päätöksensä perusteluissa, että kun otetaan huomioon direktiivin tavoitteet ja niiden toteuttamiseksi asetetut vaatimukset sekä se, ettei Suomi ole määräajassa toimeenpannut direktiiviä, luonnonsuojelulain 65 §:n ja 66 §:n säännöksiä on tulkittava direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi siten, että direktiivin perusteella suojeltavaksi edellytetyille alueille suunnitelluilla hankkeilla ei merkityksellisesti heikennetä alueen luonnonarvoja.
Ympäristölautakunta on ympäristölupa-asiaa ratkaistaessaan ollut tietoinen siitä, että alue kuului valmisteilla olevaan Natura 2000 -verkostoehdotukseen. Tämän vuoksi sen olisi tullut ottaa huomioon direktiivin luontotyyppien suojelulle asettamat tavoitteet. Sen varmistamiseksi, ettei hakemuksessa tarkoitetun hankkeen toteuttamisella merkityksellisesti heikennetä alueen luontoarvoa, lautakunnan oli tullut ennen luvan myöntämistä vaatia luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys hankkeen haitallisista vaikutuksista.
Koska ympäristölautakunta on ratkaistessaan hakemuksen ilman tätä selvitystä menetellyt lainvastaisesti, lääninoikeus on kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
YmpäristölupamenettelyL 2 § 1 mom
YmpäristölupamenettelyL 2 § 2 mom
YmpäristölupamenettelyL 2 § 4 mom
YmpäristölupamenettelyL 14 §
LuonnonsuojeluL 1 §
LuonnonsuojeluL 65 §
LuonnonsuojeluL 66 §