Legislator Case Law & Legislation
Vaasan LO 12.6.1998 170/III AI generated

Administrative court allows partial reimbursement of legal costs for a successful tax appeal regarding inheritance tax.

Case Number Vaasan LO 12.6.1998 170/III
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Vaasa overturned the inheritance tax assessment and ordered the municipality to reimburse the taxpayer's legal costs. The court found that the taxpayer had been properly heard during the administrative proceedings and that the dispute involved a question of law interpretation. Consequently, while the state was not liable for costs due to official error, the court deemed it reasonable for the municipality to cover a portion of the expenses incurred in preparing the appeal and response.

Legislator headnote

AI generated

Hallintomenettelylain 15 §; 17 §; Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 2 momentti; Korkolain 4 §:n 3 momentti: When a taxpayer successfully challenges a tax assessment and was properly heard during administrative proceedings, the authority may be ordered to partially reimburse legal costs if the dispute involves a question of law interpretation, even if the costs were not caused by official error.

Keywords

AI generated
inheritance tax assessment legal costs reimbursement administrative hearing rights question of law interpretation municipal liability tax appeal procedure reasonable cost allocation

Cited Legislation

AI generated
Hallintomenettelylain 15 § 1 momentti
Hallintomenettelylain 17 §
hallintomenettelylain 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 § 2 momentti
Korkolain 4 § 3 momentti
Tuloverolain 110 § 1 momentti
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Oikeudenkäyntikulujen osalta oikeuskysymyksenä oli kunnallisverotusta

koskeneen verovalituksen voittaneen verovelvollisen

oikeus saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan

kaupungilta tai päätöksen tehneeltä hallintoviranomaiselta

sekä korvauksen määrä.

Verotoimisto oli toimittaessaan säännönmukaista verotusta

verovuodelta 1995 lukenut valittajan kunnallisverotuksessa

veronalaiseksi tuloksi sivuperinnön 96.000

markkaa. Verotuksen oikaisulautakunta oli hylännyt

oikaisuvaatimuksen, koska oikeuden perintöön oli katsottava

syntyneen perinnönjättäjän kuolinvuonna eikä oikeus

perintöön ollut riidanalainen.

LO:ssa valittaja vaati verotuksen oikaisulautakunnan

päätöksen kumoamista ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista

laillisine korkoineen. Oikeudenkäyntikuluina vaadittiin

korvattavaksi avustajan palkkio valituksen laatimisesta

1.000 markkaa ja vastineen laatimisesta 900

markkaa sekä valittajalle asian selvittämisestä aiheutuneina

kuluina yhden tunnin työaikaa vastaavalta osalta

100 markkaa eli yhteensä 2.000 markkaa laillisine korkoineen.

Valittaja katsoi, että asiaa ei ollut selvitetty

hallintomenettelylaissa tarkoitetulla tavalla, eikä

valittajaa oltu kuultu asianmukaisesti ennen verotuksen

toimittamista eikä oikaisulautakuntakäsittelyä

varten.

LO kumosi verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja

poisti valittajan kunnallisverotuksessa verotettavaan

tuloon sivuperintönä lisätyt 96.000 markkaa. Valittajan

ei ollut katsottava saaneen sivuperintöön kuuluvaa omaisuutta

tuloverolain 110 §:n 1 momentissa tarkoitetulla

tavalla haltuunsa vuonna 1995. LO velvoitti kaupungin

maksamaan valittajalle oikeudenkäyntikulujen korvauksena

kohtuullisiksi harkitut 1.000 markkaa oikeudenkäymiskaaren

21 luvun 8 §:n 2 momentin ja korkolain 4 §:n

3 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien kun kuukausi

on kulunut päivästä, jona lääninoikeuden päätös on

ollut asianosaisten saatavilla. Koron määrä on 7 prosenttiyksikköä

yli kulloinkin voimassa olevan Suomen

Pankin vahvistaman viitekoron.

LO katsoi, että valittajaa oli kuultu ennen verotuksen

toimittamista hallintomenettelylain 15 §:n 1 momentissa

tarkoitetulla tavalla. Asian selvittämisestä oli huolehdittu

hallintomenettelylain 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Asian ratkaisemisessa oli ollut kysymys lain tulkinnasta.

Oikeudenkäynti ei ollut aiheutunut viranomaisen

virheestä siten, että verovirasto voitaisiin tällä

perusteella velvoittaa korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikuluja.

Valittajan vastapuoli kaupunki oli LO:ssa vastustanut

valituksen hyväksymistä. Kun kuitenkin otettiin huomioon

asian laatu ja oikeuskysymyksen riidanalaisuus, ei voitu

pitää kohtuuttomana, että valittaja joutui pitämään vahinkonaan

osan valituksen ja vastaselityksen laatimisesta

aiheutuneista kuluista sekä omasta asiaan perehtymisestä

aiheutuneet arvioidut kulunsa kokonaan.

HallintolainkäyttöL 74 §