Legislator Case Law & Legislation
Lapin LO 5.3.1998 122 AI generated

Administrative court allows tax assessment based on business asset changes and long-term debt treatment under tax law.

Case Number Lapin LO 5.3.1998 122
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The administrative court upheld the tax authority's decision to include a large bank deposit and long-term debt in the net asset calculation for a business income tax assessment. The taxpayer argued that the deposit was merely a temporary measure to delay debt repayment, but the court found the business sector had fundamentally changed. Consequently, the court ruled that the assets and liabilities remained properly classified as business-related, validating the original tax calculation.

Legislator headnote

AI generated

Verolaki 149 § 2 momentti; Verovelvollisen ilmoittamat talletukset ja velat otetaan nettovarallisuuslaskelmaan, jos toimialan muutos on ollut olemassa ja velka on elinkeinoon liittyvä, vaikka lyhennysohjelma olisi pidennyt maksuaikaa.

Keywords

AI generated
business income tax net asset calculation long-term debt business sector change tax assessment adjustment capital gains portion administrative court review

Cited Legislation

AI generated
TVL 38 §
TVL 41 §
TVL 149 §

Cited Case Law

AI generated
KHO:n päätös T:1919, A:18.9.1998
KHO:n päätös T:1919, A:18.9.1998: Ei muutoksenhakulupaa
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Verovelvollisella oli ollut pankissa suuri talletus, jonka

pääomalla hän olisi voinut maksaa elinkeinotoimintaa varten

aikanaan otetun velan. Elinkeinotoiminnan kirjanpitoon kuuluvassa

taseessa oli talletus rahoitusvaroina ja velka pitkäaikaisena

velkana. Verotuksessa laskettaessa yritystulon pääomatulo-osuutta

otettiin nettovarallisuuslaskelmalla huomioon

talletuksen määrä sekä tuloverolain 149 §:n 2 momentin poikkeussäännöksen

nojalla puolet elinkeinotoiminnan pitkäaikaisista

veloista.

Veroasiamies on lausunut lääninoikeudessa, että talletuserä

oli tarpeettoman suuri elinkeinotoiminnan rajusti pienentynyttä

liikevaihtoa silmällä pitäen. Veroasiamiehen mielestä

elinkeinonharjoittajan olisi pitänyt maksaa velka talletusvaroilla,

koska mitään järkevää syytä menetellä toisin ei

voinut olla. Viivyttelyn ainoana motiivina saattoi olla vain

poikkeussäännöksen kautta saatava veroetu pääomatulo-osuuden

kasvattamiseksi. Nettovarallisuuslaskelmaa oli sen vuoksi oikaistava

niin, että kysymyksessä oleva velka ja sen maksamiseen

varattu talletus oli poistettava, sekä tämän seurauksena

pääomatulo-osuutta pienennettävä ja ansiotulo-osuutta korotettava

vastaavasti.

Verovelvollinen ilmoitti, että hän oli juuri vaihtamassa toimialaa

elinkeinotoiminnassaan ja tästä syystä käyttöomaisuuden

myynnit olivat mahdollistaneet suuren talletuksen. Velka

oli otettu elinkeinotoimintaa varten pitkäaikaisena velkana,

jonka nopeutettu takaisinmaksu pankille olisi ollut mahdollista

vain kallista provisiomaksua vastaan. Verovelvollinen

vastusti veroasiamiehen vaatimusta katsoen nettovarallisuuslaskelman

tulleen oikein laadituksi.

Oikeuskysymyksenä oli, voidaanko verovelvollisen ilmoittamat

talletukset ja velkaerät ottaa nettovarallisuuslaskelmaa laadittaessa

huomioon verovelvollisen ilmoituksesta poiketen,

kun otetaan huomioon rahoitusomaisuuden poikkeuksellisen suuri

määrä ja samanaikaisesti tapahtuva velan maksun lykkääminen,

jonka seurauksena verovelvollinen saa tuloverolain

149 §:n 2 momentin poikkeussäännöksen nojalla jättää puolet

pitkäaikaisista veloista vähentämättä, mikä puolestaan vaikuttaa

yritystulon pääomatulo-osuuden määrää korottavasti ja

ansiotulo-osuuden määrää pienentävästi.

Lääninoikeus katsoi, että verovelvollisen antaman selvityksen

mukainen elinkeinotoiminnan toimialan olennainen muuttaminen

oli käynnissä. Tämän vuoksi kertynyt suuri talletus oli edelleen

elinkeinoon kuuluvaa omaisuutta ja aiemmin otettu pitkäaikainen

velka edelleen elinkeinoon liittyvää velkaa. Velan

lyhennysohjelma oli ehdoiltaan tavanomainen ja maksuaikataulu

yleinen, jonka vuoksi ei voitu edellyttää velan nopeutettua

takaisinmaksua näissäkään olosuhteissa. Nettovarallisuuslaskelma

oli sen vuoksi laadittu tuloverolain säännösten mukaisesti,

eikä veroasiamiehen vaatimilla perusteilla ollut syytä

muuttaa oikaisulautakunnan päätöstä. Verovuosi_1994.

TVL_38_§ TVL_41_§ TVL_149_§

KHO:n päätös T:1919, A:18.9.1998: Ei muutoksenhakulupaa