Legislator Case Law & Legislation
Uudenmaan LO 9.4.1997 205/2 AI generated

EU citizen tourist expelled for lack of funds cannot be deported under Finnish Alien Act.

Case Number Uudenmaan LO 9.4.1997 205/2
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Uusimaa overturned the expulsion order against a British tourist who was deported for insufficient funds. The court held that the Alien Act's provision allowing deportation for lack of resources does not apply to EU citizens exercising their freedom of movement. Consequently, the court ruled that the citizen could not be expelled solely due to financial inability while visiting as a tourist.

Legislator headnote

AI generated

EUTP 3 c; EUTP 8 a 1: The freedom of movement for EU citizens includes tourists; therefore, they cannot be expelled from a host member state solely for lack of sufficient funds.

Keywords

AI generated
EU citizen freedom of movement tourist status expulsion lack of funds deportation Alien Act interpretation freedom of movement rights

Cited Legislation

AI generated
Alien Act 8 §
Alien Act 37 § 1 moment 4 kohta
Treaty establishing the European Community Article 3(c)
Treaty establishing the European Community Article 8a(1)
Council Directive 90/364/EEC

Cited Case Law

AI generated
Case 286/82 Luisi and Carbone
Case 26/83 Luisi and Carbone
Case 186/87 Cowan
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Voidaanko turistina Suomeen tullut Euroopan unionin jäsenvaltion

kansalainen käännyttää rahavarojen riittämättömyyden

vuoksi.

Suomeen tullut X on Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen

kuningaskunnan kansalainen ja siten Euroopan

unionin jäsenvaltion kansalainen. Hän oli saapunut Suomeen

3.10.1996 ja ilmoittanut maahantulonsa syyksi sen, että hän

oli halunnut olla rauhassa kunnes hänen kotimaahansa on

saatu uusi hallitus. X ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut

tulleensa Suomeen työnhakijana, ammatinharjoittajana

tai palvelujen tarjoajana. Suomeen tullessa X:llä oli ollut

rahaa 200 Yhdysvaltain dollaria. Myöhemmin poliisiviranomaiset

olivat tavoittaneet X:n 10.10.1996, jolloin oli ilmennyt,

että hänellä oli ollut rahavaroja jäljellä kolme

Yhdysvaltain dollaria. X käännytettiin Suomesta rahavarojen

puuttumisen takia.

Roomassa 25.3.1957 hyväksytyn Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen

3 artiklan c kohdassa on päätetty henkilöiden,

palvelujen ja pääomien vapaata liikkuvuutta rajoittavien

esteiden poistamista koskevasta periaatteesta.

Sopimuksen 48 - 66 artiklojen mukaan tämä periaate koskee

työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, jäsenvaltion kansalaisen

vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle

(itsenäiset ammatinharjoittajat) sekä jäsenvaltion kansalaisen

vapautta tarjota palveluja yhteisössä. Euroopan yhteisöjen

tuomioistuin on ratkaisuissa 286/82 ja 26/83 Luisi

ja Carbone ulottanut liikkumisvapauden soveltamisalan

koskemaan jäsenvaltion kansalaisia, jotka siirtyvät toiseen

jäsenvaltioon palvelujen vastaanottajina, ja ratkaisussa

186/87 Cowan edelleen jäsenvaltion kansalaisia, jotka

siirtyvät toiseen jäsenvaltioon vastaanottaakseen palveluita

turisteina.

Euroopan yhteisön perustamissopimusta on muutettu ja täydennetty

Maastrichtissa 7.2.1992 tehdyllä sopimuksella Euroopan

unionista. Mainitun sopimuksen 8 a artiklan 1 kohdan

mukaan jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti

liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei

sopimuksessa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa

säännöksissä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu.

Euroopan yhteisön neuvosto on määritellyt henkilöiden

liikkumisvapautta antamillaan direktiiveillä, joista

28.6.1990 annettu direktiivi 90/364 ETY koskee oleskeluoikeutta.

Direktiiviä sovelletaan henkilöihin, joilla ei ole

oleskeluoikeutta minkään muun yhteisön oikeuteen kuuluvan

säännöksen perusteella. Direktiivissä tarkoitetunlaisen

oleskeluoikeuden saaminen toisessa jäsenvaltiossa edellyttää

hakijalta riittävästi tuloja ja varoja niin, ettei hakija

joudu oleskeluaikanaan turvautumaan vastaanottavan

maan sosiaalihuoltojärjestelmään.

Suomen omassa lainsäädännössä on ulkomaalaislain 8 §:ssä

säädetty luvasta saapua maahan ja oleskella maassa. Lähtökohtana

on, että ulkomaalaisella on maahan saapuessaan ja

maassa oleskellessaan oltava viisumi tai oleskelulupa.

Kuitenkin pykälän 2 momentin mukaan Euroopan talousalueen

valtion kansalainen ei tarvitse oleskelulupaa, jos hänen

maassa oleskelunsa kestää enintään kolme kuukautta. Työnhakijana

oleva Euroopan talousalueen valtion kansalainen

saa oleskella maassa pitempäänkin ilman oleskelulupaa 2 momentissa

tarkemmin mainituin ehdoin ja rajoituksin.

Edellä mainitut 2 momentin säännökset on lisätty ulkomaalaislakiin

lain muutoksella n:o 640/93 (Hallituksen esitys

n:o 275/1992 vp). Lainmuutos on tehty Euroopan talousalueesta

tehdyn sopimuksen voimaantulon johdosta siinä

tarkoituksessa, että lain säännökset eivät ole ristiriidassa

sopimuksen henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien

määräysten kanssa. Säännöksen tulkinnassa on otettava

huomioon myös Euroopan yhteisön oikeuteen sisältyvät henkilöiden

vapaata liikkuvuutta koskevat oikeussäännöt ja

-periaatteet.

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan ulkomaalainen

voidaan käännyttää, jos hän tarvittavien varojen

puuttumisen vuoksi on kykenemätön huolehtimaan maassa

oleskelustaan ja kotimatkastaan ja jos hänellä ei ole

maassa oleskelu- ja kotimatkakustannuksistaan vastaavaa

vastaanottajaa. Mainitussa 37 §:ssä ei ole eroteltu, miten

käännyttämisperusteita voidaan soveltaa toisaalta ulkomaalaisiin,

jotka ovat Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisia,

ja toisaalta muihin ulkomaalaisiin. Kuitenkin sisäasiainministeriö

on ulkomaalaisen käännyttämistä koskevassa

ohjeessaan 29.6.1995 n:o 08/011/95 SM todennut, että

Euroopan talousaluesopimuksen (ETA) mukaista liikkumisoikeuttaan

käyttävää ei saa käännyttää muusta kuin yleiseen

järjestykseen ja turvallisuuteen tai kansanterveyteen

liittyvistä syistä.

Kun edellä todetun perusteella otettiin huomioon ulkomaalaislain

8 §:n 2 momentin säännös Euroopan unionin jäsenvaltion

kansalaisten oleskeluoikeudesta ja säännöksen

edellä todetut liittymäkohdat Euroopan yhteisön oikeuden

säännöksiin ja periaatteisiin, lääninoikeus katsoi, että

Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaista, joka oli saapunut

Suomeen palvelujen vastaanottajana eli tässä tapauksessa

turistina, ei voitu käännyttää Suomesta varojen

puuttumisen vuoksi. Näin ollen päätös X:n käännyttämisestä

on ollut ulkomaalaislain 8 §:n 2 momentin vastainen. Lääninoikeus

kumosi passintarkastusviranomaisen X:n käännyttämistä

koskeneen päätöksen.

UlkomaalaisL 8 §

UlkomaalaisL 37 § 1 mom 4 kohta

Euroopan yhteisön perustamissopimus 3 artikla c kohta

Euroopan yhteisön perustamissopimus 8 a artikla 1 kohta

Euroopan yhteisön direktiivi 90/364ETY