Legislator Case Law & Legislation
Uudenmaan LO 16.12.1997 1351/6 AI generated

Court dismisses disability allowance claim for private medical costs deemed non-essential by expert opinion.

Case Number Uudenmaan LO 16.12.1997 1351/6
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court dismissed the applicant's appeal against the Social Board's rejection of a disability allowance claim. The Social Board denied coverage for private antioxidant treatment and amalgam removal, citing expert opinions that these were not medically necessary and that public dental services were available. The court upheld this decision, ruling that costs incurred for non-essential private treatments do not qualify as necessary medical expenses under the social assistance law.

Legislator headnote

AI generated

Sosiaalihuoltolain 30 ja 32 kohta; Vähävaraisuuslain toimeentulotuen yleisistä perusteista 988/1993: Private medical expenses are only reimbursable under disability allowances if the treatment is medically necessary and cannot be obtained through public services.

Keywords

AI generated
disability allowance private medical costs medically necessary public health services social assistance law amalgam removal antioxidant treatment

Cited Legislation

AI generated
Sosiaalihuoltolaki 30 §
Sosiaalihuoltolaki 32 §
Vähävaraisuuslain toimeentulotuen yleisistä perusteista 988/1993

Cited Case Law

AI generated
ULO 16.12.1997 T 1352/6
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

A sairastaa etenevää lihasrappeumaa. Yksityislääkäri oli

määrännyt hoidoksi antioksidantteja sekä A:n amalgaamipaikat

poistettavaksi ja korvattavaksi muilla paikka-aineilla.

A oli hakenut toimeentulotukea antioksidanttihoidosta aiheutuneisiin

lääkäri-, laboratorio- ja hivenainekuluihin ja

amalgaamisaneeraukseen.

Sosiaalilautakunta oli hylännyt toimeentulotukihakemuksen,

koska antioksidanttihoidosta aiheutuvat kulut eivät olleet

tarpeellisia toimeentulotukeen oikeuttavia terveydenhuoltomenoja.

Myöskään amalgaamisaneerauksesta aiheutuvat kulut

eivät olleet toimeemtulotukea määrättäessä huomioon otettavia

tarpeellisia terveydenhuoltomenoja ja A:lla olisi ollut

mahdollisuus saada tarpeen mukainen hammashoito terveyskeskuksessa.

Lääninoikeus oli pyytänyt asiassa lausunnon sosiaali- ja

terveysministeriöltä, joka oli puolestaan pyytänyt lausunnon

terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta. Ministeriön lausunnon

mukaan antioksidanttihoitoa on mahdollista käyttää

sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuollossa. Suun

kautta annostetuilla antioksidanteilla ei ole voitu osoittaa

hoidollisia vaikutuksia sairauksien, erityisesti lihassairauksien

hoidossa, joten sitä ei voida pitää välttämättömänä

eikä suositeltavana hoitomuotona lihasrappeuman hoidossa.

Hampaiden amalgaamipaikkojen poistaminen ja korvaaminen

muilla paikka-aineilla ei ole antioksidanttihoitoon liittyvää

tarpeellista hoitoa eikä vaadi asiaan erityisen perehtyneen

hammaslääkärin käyttämistä.

Lääninoikeus hylkäsi valituksen. A:n yksityisistä terveydenhuoltopalveluista

aiheutuneet kustannukset eivät olleet

erikoishoidon tarpeellisuuden perusteella hänen toimeentulotukeen

oikeuttavia menojaan. Pelkästään sillä perusteella,

että A katsoo itse vointinsa parantuneen antioksidanttihoidon

johdosta, hoidosta aiheutuneita kustannuksia ei

voitu pitää toimeentulotukeen oikeuttavina menoina. A:lla

oli ollut mahdollisuus saada tarpeellinen hammashoito julkisena

terveydenhuoltopalveluna.

SosiaalihuoltoL 30 §

SosiaalihuoltoL 32 §

VnP toimeentulotuen yleisistä perusteista (988/1993)

Kts. myös ULO:n päätös A:16.12.1997 T:1352/6