Legislator Case Law & Legislation
Pohjois-Karjalan LO 7.4.1997 180 AI generated

Administrative court dismissed appeal against waste fee for vacation home owner based on waste act and equality principles.

Case Number Pohjois-Karjalan LO 7.4.1997 180
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Northern Karelia Administrative Court dismissed the plaintiff's appeal against a waste management fee imposed on a vacation home owner. The plaintiff argued that no waste was generated from the property and that charging non-residents violated the principle of equality under the Constitution. The court ruled that the fee was lawful because the waste management law mandates collection infrastructure regardless of actual waste volume, and the fee structure accounted for different usage patterns without exceeding administrative discretion.

Legislator headnote

AI generated

Jätehuoltolaki 3 §; Jätehuoltolaki 27–31 §: The waste management authority may impose fees based on statutory criteria even if actual waste generation varies, provided the fee structure does not create arbitrary discrimination among residents and remains within the bounds of administrative discretion.

Keywords

AI generated
waste management fee vacation home owner equality principle administrative discretion waste act provisions

Cited Legislation

AI generated
Jätehuoltolaki 3 §
Jätehuoltolaki 27–31 §
Suomen Hallitusmuoto 92 § 2 mom
Suomen Hallitusmuoto 92 § 2 mom
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Kunta kantoi jätemaksutaksaan perustuen jätehuollon järjestämisestä

muun ohella niin sanotun ekopistemaksun hyötyjätteen

osalta. Ekopisteeseen jätteenhaltija saattoi tuoda muun

ohella paperijätettä. Maksu oli omakotitalokiinteistöjen

osalta 125 markkaa 1-3 hengen osalta ja 4 tai useamman osalta

150 markkaa vuodessa. Lomarakennusten osalta maksu oli määrätty

lomarakennusten lukumäärän mukaan. Vuokratun tai ulkopaikkakuntalaisen

omistaman lomarakennuksen osalta maksu oli

100 markkaa vuodessa. Taksan mukaan maksua ei peritty loma-asunnon

osalta, jos sen omistaja asui loma-asunnon sijaintikunnassa.

Ekopistemaksu oli pantu maksuun muun ohella X:lle,

jolla oli kunnassa vapaa-ajan asunto, mutta joka asui toisessa

kunnassa.

Teknisen lautakunnan hylättyä maksuunpanosta tehdyn muistutuksen

X valitti asiasta lääninoikeuteen ja vaati maksuunpanon

kumoamista kahdella eri perusteella: 1) Loma-asunnon

osalta ei syntynyt lainkaan ekopisteeseen vietävää jätettä

ja 2) Ekopistemaksun periminen loma-asunnon osalta ulkopaikkakuntalaisilta

muttei kunnassa asuvilta oli vastoin

hallitusmuodon yhdenvertaisuusperiaatetta.

Lääninoikeus hylkäsi valituksen. Ensimmäisestä vaatimusperusteesta

lääninoikeus lausui, että jätemaksu oli sanotunlaisen

jätteen osalta määrätty taksassa jätelain 29 §:n

2 momentissa tarkoitetulla perusteella. Kun otetaan lisäksi

huomioon jätelaissa kunnalle säädetyt tehtävät, joiden kattamiseen

jätemaksua oli oikeus periä, kiinteistöllä muodostuvan

jätteen määrällä ei sinänsä ollut merkitystä kyseisen

maksun maksuvelvollisuuteen. Merkitystä ei liioin ollut

sillä, toimitetaanko käytännössä jätettä kiinteistöltä keräyspisteisiin

vai ei. Riittävää oli, että jätteenhaltijalle

oli järjestetty tällainen mahdollisuus. Kun jätemaksutaksassa

erkopistejätemaksu oli määrätty pääasiassa muulla

kuin jätteen määrän perusteella ja maksussa oli otettu jossain

määrin huomioon erilaisessa asuinkäytössä olevien

kiinteistöjen erilaiset hyötyjätteen määrät, lääninoikeus

katsoi, että taksan mukaan määrättyä jätemaksua ei ollut

pidettävä kohtuuttoman suurena eikä henkilölle maksuunpantua

maksua ollut määrättävä taksasta poikkeavasti.

Toisesta vaatimusperusteesta lääninoikeus lausui, että kunta

ei toimivaltaansa ylittämättä voinut kunnan jäseniä

asettaa eriarvoiseen asemaan, ellei siihen ole laillista

syytä. Kunnan jäsenten kunnassa tai sen ulkopuolella asumista

sinänsä ei ollut pidettävä jätemaksun laillisena

määräytymisperusteena. Kunnassa asuvatkin lomarakennuksen

omistajat joutuvat maksamaan tai välillisesti osallistumaan

jätemaksujen maksamiseen. Vuosittainen maksu sellaisenaan

ja verrattuna muihin maksuvelvollisiin oli ulkopaikkakuntalaiselle

kuitenkin sillä tavoin kohtuullinen, että vaikka X

oli jätteenhaltijana asetettu jossain määrin eriarvoiseen

asemaan, tekninen lautakunta päättäessään taksan mainitun

sisältöiseksi ei ollut ylittänyt harkintavaltaansa. Taksaa ei

kysymyksessä olevan maksun osalta voitu pitää jätelain vastaisena.

Maksuunpano oli siten voitu toimittaa taksan mukai-

sesti.

JäteL 3 §

JäteL 27-31 §

Suomen Hallitusmuoto 92 § 2 mom