Administrative court dismissed property tax appeal where company bought back buildings for demolition, ruling cultural heritage protection did not apply to tax assessment.
Legislator summary
AI generatedThe administrative court dismissed the company's appeal against property tax assessments on buildings it had repurchased for demolition. Although the buildings were designated for cultural heritage protection, the court held this status did not affect the tax valuation. The court reasoned that since the company had purchased the structures specifically for dismantling and removed them from use, the tax authority's assessment based on their acquisition value was correct.
Legislator headnote
AI generatedVarallisuusverolaki 24 §; Kiinteistöverolaki 15 §: The designation of buildings for cultural heritage protection does not preclude property tax assessment when the owner has repurchased them for demolition and removed them from use.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Yhtiön omistamilla kiinteistöillä sijaitsee erilaisia kaivostoimintaa
varten rakennettuja rakennuksia, kuten konttorirakennus,
kaivostupa, nostotorni, siilo ja murskaamo. Ne
on rakennettu pääosin vuonna 1954, mutta eräät myös 1960- ja
1970-luvuilla. Yhtiö oli kaivostoiminnan loputtua myynyt
kiinteistöt, mutta sittemmin ostanut ne pakkohuutokaupassa
takaisin itselleen purkaakseen ne, sillä kaivoslain perusteella
yhtiö oli vastuussa kaivoksen jälkihoitovelvoitteista.
Tämän jälkeen rakennukset eivät ole olleet käytössä.
Rakennusten verotusarvoa vahvistettaessa on noudatettu varallisuusverolain
24 §:n 1 momentin säännöstä ja sen nojalla
annettua valtiovarainministeriön päätöstä rakennusten
jälleenhankinta-arvon perusteista (1369/95). Valituksenalaisten
rakennusten verotusarvoksi oli vahvistettu yhteensä
5 026 550 markkaa ja kiinteistöveroa määrätty 25 132 markkaa.
Verotuksen oikaisulautakunta oli yhtiön vaatimuksesta poistanut
kiinteistöveron. Päätöksen mukaan rakennuksia oli pidettävä
arvottomina.
Kunnan veroasiamies oli vaatinut verotuksen oikaisulautakunnan
päätöksen kumoamista ja toimitetun kiinteistöverotuksen
saattamista voimaan. Hän lausui, että vaikka rakennuksilla
ei olekaan yhtiölle käyttöä, niiden tarpeettomuus
omistajalleen ei voi olla kiinteistöveron määräämättä jättämisen
perusteena. Kun kiinteistöt ovat olemassa, niille
on myös määrättävä verotusarvo. Se taas määrätään kyseisen
valtiovarainministeriön päätöksen mukaisesti. Kiinteistöveroa
ei voida poistaa ennenkuin rakennukset on purettu.
Sitä paitsi rakennuksia ei voida sanoa arvottomiksi, sillä
niillä on kulttuurihistoriallisesti mittaamaton arvo.
Lääninoikeus hylkäsi valituksen katsoen ensinnäkin, että
vaikka alueellinen ympäristökeskus onkin tosin 25.11.1996
vielä lainvoimaa vailla olevalla päätöksellään rakennussuojelulain
nojalla saattanut suojeltavaksi mainitut rakennukset
niiden kulttuurihistoriallisen arvon ja valtakunnallisesti
huomattavan merkityksen vuoksi, tällä päätöksellä ei kuitenkaan
ollut merkitystä valituksenalaiseen kiinteistöverotukseen.
Kun otettiin huomioon, että yhtiö oli ostanut kyseiset
heikkokuntoiset rakennukset purettaviksi ja yhtiö oli ne näin
ollen lopullisesti poistanut käytöstään, lääninoikeus katsoi,
ettei verotuksen oikaisulautakunnan päätöstä ollut syytä
muuttaa.
Verovuosi 1996.
KiinteistöveroL 15 §
VarallisuusveroL 11 §
VarallisuusveroL 22 §
VarallisuusveroL 24 § 3 mom
Valtiovarainministeriön päätös rakennusten jälleenhankinta-arvon
perusteista (1369/95) 1 §, 14-15 § ja 18-19 §
KHO:n päätös 31.3.1998 (atk). Taltio 548. Ei muutosta loppu-
tulokseen.