Administrative court dismissed appeal on equal treatment grounds, finding no significant merit difference justified political bias.

Kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetun lain syrjintäkiellon soveltaminen valittaessa henkilöä kunnalliseen virkaan.

X:n kaupungin palopäällikkö valitsi paloesimiehen virkaan A:n. B vaati kaupunginhallitusta oikaisemaan palopäällikön päätöksen ja valitsemaan virkaan hänet. Kaupunginhallitus valitsi virkaan B:n äänin 6-4 sillä perusteella, että B:llä oli huomattavasti pitempi kokemus alalla.

A valitti lääninoikeudelle ja vaati kaupunginhallituksen päätöstä kumottavaksi, koska kaupunginhallitus oli käyttänyt harkintavaltaansa väärin rikkomalla yhdenvertaisuusperiaatetta ja tarkoitussidonnaisuuden periaatetta. Kaupunginhallitus oli puoluekannan perusteella asettanut B:n A:n edelle. B vaati, että valitus on hylättävä ja hänen oikeudenkäyntikulunsa on korvattava 3.000 markalla. A vaati, että B:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on hylättävä, koska tällä ei ole sellaista asianosaissuhdetta asiaan, että vaatimus voitaisiin hyväksyä.

Lääninoikeus totesi päätöksessään ensin, että paloesimiehen virkaan valittu B ja valittaja A täyttivät kumpikin viran pätevyysvaatimukset. Lääninoikeuden päätöksessä esitettiin kummankin hakijan koulutukseen ja työkokemukseen liittyvät ansiot.

Lääninoikeus totesi, että asiassa on sovellettava kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetun lain 2 §:n 2 kohtaa, jonka mukaan kunta ei saa virkaa täytettäessä ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaa viranhakijaa epäedulliseen asemaan uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella.

Johtopäätösosassa lääninoikeus arvioi, että B on työkokemuksensa puolesta A:ta ansioituneempi paloesimiehen tehtävään, kun taas A on koulutuksensa puolesta B:tä jossain määrin ansioituneempi. Kokonaisarvion perusteella B:n ja A:n ansioituneisuudessa ei voitu katsoa olevan merkittävää eroa. Tässä tilanteessa kaupunginhallitus oli voinut harkintansa mukaan valita avoinna olleeseen virkaan parhaaksi katsomansa henkilön. Kaupunginhallitus oli perustelujensa mukaan painottanut valinnassaan B:n pitkää työkokemusta. B:n ja A:n välisessä ansiovertailussa ansioiden tuon osa-alueen painotus on ollut sinänsä mahdollista.

Kaupunginhallituksen äänestyspäätös, jossa B:n valintaa kannattivat Suomen Sosiaalidemokraattinen Puolue rp:tä ja Vasemmistoliitto rp:tä edustavat kaupunginhallituksen jäsenet ja erityisesti kaupunginhallituksen äänestyksen jälkeen lääninoikeudelle antama lausunto verrattuna kaupunginjohtajan tekemään lausuntoehdotukseen osoittivat, että virkavaalin lopputulokseen oli todennäköisesti ollut vaikuttamassa myös se seikka, että B oli osallistunut aktiivisesti yhteiskunnalliseen toimintaan ja edustanut X:n kaupungin luottamuselimissä Suomen Sosiaalidemokraattinen Puolue rp:tä.

Kun B:n ja A:n ansioituneisuudessa täytettävänä olleeseen paloesimiehen virkaan ei ollut merkittävää eroa, kaupunginhallituksen päätöksellä ei ollut, siitä huolimatta, että muun ohessa puoluepoliittiset syyt olivat todennäköisesti olleet vaikuttamassa kaupunginhallituksen harkintapäätöksen lopputulokseen, kuitenkaan asetettu A:ta yhteiskunnallisen mielipiteen tai poliittisen toiminnan perusteella B:tä epäedullisempaan asemaan tai suosittu pääasiallisesti B:tä. Kaupunginhallituksen ei ollut näytetty käyttäneen asiassa harkintavaltaansa väärin. Lääninoikeus hylkäsi A:n valituksen.

Lääninoikeus hylkäsi myös B:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen seuraavalla perusteella: Vaikka A oli valittanut lääninoikeudelle kaupunginhallituksen päätöksestä eikä valitus kohdistunut B:n toimintaan, asiassa annettavalla oikeuden päätöksellä oli kuitenkin välittömiä oikeusvaikutuksia B:n virka-asemaan. B oli näin ollen asiassa sellainen asianosainen, jolla oli hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla oikeus vaatia A:ta korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa asiassa.

Toisaalta lääninoikeuden päätöksen perustelut osoittivat, että A:lla oli ollut perusteltua aihetta saattaa lääninoikeuden ratkaistavaksi kysymys siitä, oliko kaupunginhallitus käyttänyt harkintavaltaansa oikein. Vaikka A:n valitus hylättiinkin, tässä tilanteessa olisi ollut kohtuutonta asian laatu huomioon ottaen velvoittaa A korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Kun myöskään ei voitu katsoa olevan kohtuutonta, että B joutui pitämään ilmoittamansa 3 000 markan määräiset oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, hänen oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa hylättiin.

KuntaL 90 §

L kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta 2 § 2 kohta

HallintolainkäyttöL 74 §