Legislator Case Law & Legislation
Keski-Suomen LO 26.3.1997 227 AI generated

Administrative court allows food assistance for housing costs when debt restructuring leaves no funds for ordinary debts.

Case Number Keski-Suomen LO 26.3.1997 227
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Central Finland revoked the Social Board's rejection of the applicant's food assistance claim regarding housing expenses. The applicant had a debt repayment plan approved, which allowed them to keep their home but left no surplus for ordinary creditors. The court ruled that since the repayment plan permitted retaining the residence, the applicant's actual post-plan situation must be considered when assessing the need for housing-related assistance. Consequently, the case was remanded to the Social Board for a new decision based on this corrected factual basis.

Legislator headnote

AI generated

Sosiaalihuoltolaki 30 §; 31 §: The right to subsistence includes housing costs when a debt repayment plan permits retaining the residence, even if ordinary debts remain unpaid.

Keywords

AI generated
debt restructuring subsistence allowance housing expenses social assistance repayment plan administrative review financial means

Cited Legislation

AI generated
Sosiaalihuoltolaki 30 §
Sosiaalihuoltolaki 31 §
Valtioneuvoston päätös toimeentulotuen yleisistä perusteista 1-10 §
Valtioneuvoston päätös toimeentulotuen yleisistä perusteista 1-10 §
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Velkajärjestelyn vaikutus toimeentulotuen myöntämiseen asumismenojen osalta. Oikeus toimeentulotukeen perusoikeutena.

Hakija pyysi toimeentulotukea asumismenoihin. Hakijalle oli vahvistettu yksityishenkilön velkajärjestelyn maksuohjelma. Maksuohjelmassa hakijan välttämättömien elinkustannusten määräksi oli vahvistettu 2.850 markkaa kuukaudessa. Tavallisten velkojen osalta maksuvaraa ei jäänyt. Maksuohjelmaa vahvistettaessa oli hakijan pyynnöstä päädytty siihen, että hakija voi säilyttää omistusasuntonsa ja että hänen on kuukausittain tilitettävä vakuusvelkojalle 2.038,80 markkaa. Hakija oli ilmoittanut pystyvänsä hoitamaan asuntovelan tinkimällä elinkustannuksistaan.

Sosiaalilautakunta hylkäsi toimeentulotukihakemuksen.

Hakija valitti päätöksestä lääninoikeuteen ja perusteli valitustaan muun ohessa vetoamalla Suomen Hallitusmuotoon, Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan yleissopimukseen sekä sosiaalihuoltolakiin.

Lääninoikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen ja palautti asian sosiaalilautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Lääninoikeus totesi päätöksen perusteluissa, että hakijan mainitsemissa kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitetusta perustoimeentulon turvasta säädetään sosiaalihuoltolaissa. Lääninoikeus katsoi, että hakijalla oli oikeus toimeentulotukeen velkajärjestelystä huolimatta, koska hakijalle ei velkajärjestelyssä mahdollisesti liian vähäisiksi vahvistettujen elantokustannustenkaan jälkeen jäänyt maksuvaraa tavallisten velkojen maksamiseen, joten toimeentulotuella ei rahoiteta toimeentulotuen piiriin kuulumattomien velkojen maksamista. Koska käräjäoikeus on maksuohjelmassa sallinut hakijan säilyttää omistusasuntonsa, toimeentulotuen tarvetta harkittaessa on pidettävä lähtökohtana maksuohjelman vahvistamispäätöksen jälkeistä tosiasiallista tilannetta myös asumiskulujen osalta.

Suomen Hallitusmuoto 15 a §

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 25 artikla 10.12.1948

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus 9-11 artiklat

SosiaalihuoltoL 30 §

SosiaalihuoltoL 31 §

Valtioneuvoston päätös toimeentulotuen yleisistä perusteista 1-10 §