Administrative court allows income support despite business failure, ruling job search not mandatory for spouse's business income.
Legislator summary
AI generatedThe administrative court overturned the social affairs board's decision denying income support to a client whose spouse's hairdressing business was deemed unprofitable. The board had rejected the claim because the client failed to actively seek alternative employment or unemployment benefits after the business failure. The court ruled that the statutory conditions for support do not require the applicant to pursue other jobs when the loss stems from a spouse's business, thereby allowing the claim to be reconsidered based on total available income.
Legislator headnote
AI generatedSosiaalihuoltolain 30 §; 32 §: The requirement to seek alternative employment does not apply when income loss results from a spouse's business failure, allowing income support if total resources remain insufficient.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Toimeentulotuen hakijalle oli marraskuulle 1995, joulukuulle
1995 ja tammikuulle 1996 tehdyillä viranhaltijan
päätöksillä ilmoitettu, että hänen kampaamotoimintaa harjoittavan
puolisonsa kannattamatonta yritystoimintaa ei
voitu jatkossa tukea toimeentulotuella. Kampaamotoiminta
oli todettu kannattamattomaksi sosiaaliviraston teettämässä
yritysanalyysissä. Sen mukaan yksityisottona nostetut
tulot yrityksestä olivat 1.1.-30.9.1995 olleet keskimäärin
985,24 markkaa kuukaudessa. Kampaajaa oli kehotettu hakeutumaan
muuhun työhön tai mikäli sitä ei ole tarjolla, työnhakijaksi
työvoimatoimistoon.
Toimeentulotukihakemus maaliskuulle 1996 hylättiin, koska
lautakunnan jaosto katsoi, että toimeentulotukea voidaan
myöntää vasta sitten, jos ensisijaiset tulot eivät riitä
tarpeen mukaiseen toimeentuloon. Koska kampaaja ei yritystoiminnan
sijasta ollut ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen
muuta työtä tai työttömyyspäivärahaa, toimeentulotuen
myöntämiselle ei ollut sosiaalihuoltolain 30 §:n mukaisia
edellytyksiä.
Lääninoikeus kumosi lautakunnan jaoston päätöksen ja palautti
asian jaostolle uudelleen käsiteltäväksi. Valittajan
oikeus saada toimeentulotukea määräytyi hänen ja hänen yritystoimintaa
harjoittavan puolisonsa käytettävissä olevien
tulojen ja toimeentulotukeen oikeuttavien menojen perusteella.
Jaosto ei ole voinut hylätä muutosvaatimusta eikä jättää
toimeentulotukea myöntämättä sillä perusteella, että kampaaja
ei ole yritystoiminnan sijasta ryhtynyt toimenpiteisiin
saadakseen muuta työtä tai työttömyyspäivärahaa.
SosiaalihuoltoL 30 §
SosiaalihuoltoL 32 §
Vnp toimeentulotuen yleisistä perusteista (988/93)