City liable for foster care costs when child custody transferred via court order, not social services law.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court ruled that the City of Y must reimburse the Municipality of X for foster care and income support costs incurred after the child's custody was transferred to the father. The court determined that because the transfer resulted from a private law court decision regarding custody, the subsequent support measures were necessary for the father's household establishment rather than social services law foster care. Consequently, the City, as the former foster care provider, was legally obligated to cover these expenses under specific social services statutes.
Legislator headnote
AI generatedLastensuojelulain 34 § 1 mom; Lastensuojelulain 45 § 1 mom, 4 mom: When a child's custody is transferred between parents via a private law court decision, subsequent support and care measures are not considered foster care under social services law, and the former foster care provider remains liable for the costs.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Y:n kaupungin sosiaalilautakunta otti 26.11.1992 äitinsä
huollossa olevat vuosina 1987 ja 1988 syntyneet lapset huostaansa.
Käräjäoikeus päätti 7.9.1994, että lasten huoltajuus
uskotaan isälle ja määräsi lapset asumaan tämän luona. Y:n
sosiaalilautakunta lopetti huostassapidon 12.9.1994. Lapset
muuttivat X:n kunnassa asuvan isänsä luokse vuoden 1994 lokakuussa.
X:n kunnan viranhaltija myönsi 3.10.1994 isälle toimeentulotukea
asumiskustannuksiin ja huonekaluihin sekä muihin
kodinperustamishankintoihin 8 100 markkaa. Lisäksi viranhaltija
hyväksyi 7.12.1994 lapset kunnan järjestämään päivähoitoon
24.10.1994 alkaen.
X:n kunnan perusturvalautakunta vaati lääninoikeudessa Y:n
kaupungin velvoittamista korvaamaan edellä tarkoitetut päivähoitopalveluista
vuodelta 1994 aiheutuneet kustannukset
6 476,80 markkaa ja myös tämän jälkeiset päivähoitokustannukset
vuoden 1996 kevääseen saakka sekä annetun toimeentulotuen
8 100 markkaa. Perusturvalautakunta perusteli vaatimustaan
sillä, että sanotut palvelut ja tukitoimet oli järjestetty
jälkihuoltovelvoitteen nojalla ja Y:n kaupunki oli sijaishuollon
järjestäneenä kuntana vastuussa kustannuksista.
Lääninoikeus katsoi, että isälle myönnetty toimeentulotuki
ja hänen lastensa päivähoitopalvelut oli järjestetty lastensuojelulain
tarkoittamana jälkihuoltona. Tämän vuoksi ja kun
Y:n kaupunki oli vastuussa lasten sijaishuollon järjestämisestä,
mainittu kaupunki oli velvollinen maksamaan X:n kunnalle
tämän antamasta toimeentulotuesta ja vuonna 1994 myöntämistä
päivähoitopalveluista aiheutuneet kustannukset.
Myöhempään eli vuoden 1994 jälkeiseen päivähoitoon kohdistuvaa
korvausta koskevan mahdollisen riidan lääninoikeus jätti
uuden hakemuksen varaan.
Esittelijän eriävä mielipide: Kysymys ei edellä esitetyissä
olosuhteissa ole ollut lastensuojeluperustein annettavasta
taloudellisesta tuesta ja mainituin perustein järjestettävästä
päivähoidosta eikä siten lastensuojelulaissa tarkoitetusta
jälkihuollosta. Y:n kaupunki ei ole korvausvelvollinen ja X:n
kunnan perusturvalautakunnan hakemus tulisi hylätä.
LastensuojeluL 3 luku
LastensuojeluL 13 §
LastensuojeluL 34 § 1 mom
LastensuojeluL 45 § 1 mom
LastensuojeluL 45 § 4 mom
KHO:n päätös T:992, A:25.5.1998 (ei atk):
Y:n kaupungin valitus hylättiin. Lääninoikeuden päätöksen
lopputulosta ei muutettu.
Lapset on otettu huostaan heidän huoltajana olleen äitinsä
mielenterveydellisten syiden johdosta ja kotiutettu suhteellisen
lyhyen huostassapito- ja sijaishuoltojakson
päätyttyä huoltajaksi määrätyn isänsä luokse. Tilanne on
rinnastettavissa siihen, että lapsen huolto ja asuminen
lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain
mukaisella yksityisoikeudellisella tuomioistuimen päätöksellä
siirretään toiselta vanhemmalta toiselle, jolloin
lapsi siirtyy asumaan viimeksi mainitun vanhemman luokse.
Tällaisessa tilanteessa kaikkea tukea ja palveluita,
joita lapsi tai perhe kulloinkin tarvitsee, ei voida
pitää lastensuojelulain 34 §:n 1 momentin mukaisena
jälkihuoltona.
Valituksen kohteena olevat jälkihuoltotoimenpiteet ovat,
kun otetaan huomioon myös lastensuojelulain 13 §:n
1 momentin säännös, olleet tarpeellisia isän ja kodin
olosuhteiden järjestämiseksi sellaisiksi, että huostassapitämisen
lakkauttaminen on ollut perusteltua lasten
edun kannalta. Y:n kaupunki on lastensuojelulain 34 §:n
ja 45 §:n 1 ja 4 momentin perusteella velvollinen korvaamaan
sanotut kustannukset X:n kaupungille.