Heirs dismissed from appeal against tax assessment decision made solely upon one heir's request.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the appeal filed by three heirs against a tax assessment decision based on a request from a single heir. The tax authority reduced inheritance tax for all heirs after the first heir denied receiving an advance inheritance, citing lack of documentary evidence. The court ruled that the appeal right under the Inheritance and Gift Tax Act is limited to the person who filed the request and their tax representative, excluding other co-heirs.
Legislator headnote
AI generatedPerintö- ja lahjaveroL 45 § 1 momentti; The right to appeal a tax assessment decision resulting from an amendment request is exclusively granted to the person who filed the request and their tax representative, thereby excluding other co-heirs from challenging decisions made solely on their behalf.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Oikeuskysymys asiassa oli, onko kuolinpesän osakkailla B, C ja D oikeus hakea lääninoikeudessa muutosta verotuksen oikaisulautakunnan päätökseen, joka oli annettu pesän osakkaan A oikaisuvaatimukseen. Oikaisulautakunnan päätöksen perusteella verotoimisto oli verotuslaskelmalla alentanut samalla tavoin kaikkien osakkaitten perintöveroa.
25.4.1994 kuolleen X:n kuolinpesän osakkaita olivat hänen lapsensa filosofian kandidaatti A, diplomi-insinööri B, oikeustieteen kandidaatti C ja filosofian kandidaatti D. 5.6.1994 toimitetun perunkirjoituksen jälkeen täydennysperunkirjoituksessa 31.7.1994 pesän ilmoittajan B toimesta täydennysperukirjaan merkittiin, että A oli saanut vuonna 1975 eli noin 20 vuotta ennen X:n kuolemaa X:ltä ennakkoperintönä rahaa velkojen maksuun ainakin 40 000 markkaa. Ennakkoperintö luettiin perintöverotuksessa jäämistövaroihin. A, joka ei ollut saapunut täydennysperunkirjoitukseen, teki oikaisulautakunnalle oikaisuvaatimuksen, jossa hän kiisti saaneensa ennakkoperintöä. Hän myönsi X:n tosin antaneen hänelle 18 000 markkaa opintolainojen maksuun, mutta kyse ei ollut ennakkoperinnöstä, vaan koulutusavustuksesta, joka on luettava vanhempien elatusvelvollisuuden piiriin. Avustus oli saatu vuonna 1977, ei 1975 kuten myötäperilliset väittivät ja sen verotusoikeus oli jo yli kymmenen vuotta sitten lopullisesti vanhentunut.
Oikaisulautakunta kuuli A:n vaatimuksen johdosta B:tä, C:tä ja D:tä ennen päätöstä, hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja poisti ennakkoperinnön, koska sen maksamisesta ei ollut esitetty tositteellista tai muutoin riittävää selvitystä. Päätöksen perusteella verotoimisto oikaisi sekä A:n että B:n, C:n ja D:n perintöverotuksia.
B, C ja D hakivat lääninoikeudessa muutosta oikaisulautakunnan päätökseen ja vaativat, että perintöverotusta X:n jälkeen on muutettava siten, että X:n tyttärelleen A:lle antama 40 000 markan ennakkoperintö, joka on asianmukaisesti merkitty täydennysperukirjaan, on lisättävä kuolinpesän säästöön.
Lääninoikeus jätti valituksen tutkimatta. Perintö- ja lahjaverolain 45 §:n 1 momentin mukaan valitusoikeus oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen on vain verovelvollisella itsellään ja veroasiamiehellä, aikaisemmin valtionasiamiehellä. Verotuksen oikaisulautakunnan päätös on annettu A:n tekemään oikaisuvaatimukseen ja se koskee vain hänen perintöverotustaan. B:llä, C:llä ja D:llä ei ole oikeutta valittaa tästä A:ta koskevasta oikaisulautakunnan päätöksestä. Muutosta verotoimiston toimenpiteisiin, joilla B:n, C:n ja D:n perintöverotuksia oli oikaistu, on ensi asteessa haettava verotuksen oikaisulautakunnalta, ei lääninoikeudelta.
Täysistunto.
Äänestys 4-2. Eri mieltä olleet jäsenet tutkivat valituksen ja vahvistivat pesän varoiksi luettavan ennakkoperinnön arvoksi 18 000 markkaa.
Perintö- ja lahjaveroL 42 §
Perintö- ja lahjaveroL 43 §
Perintö- ja lahjaveroL 45 §