Administrative court classifies a sauna building used for leisure as a residential structure for tax purposes despite its small size.
Legislator summary
AI generatedThe administrative court partially allowed the taxpayer's request to reclassify a small sauna building from a commercial structure to a residential one for property tax purposes. Although the building was too small for typical leisure living, the court ruled that its actual use for vacation purposes mandated the residential tax rate under the Property Tax Act. The dissenting judge argued for a lower valuation base due to the building's construction standards differing from average vacation homes.
Legislator headnote
AI generatedKiinteistöverolain 13 §; Valtiovarainministeriön päätös 1327/92: A small building used for leisure purposes shall be classified as a residential structure for property tax calculation, though its valuation base may be reduced if construction standards significantly deviate from the average.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Rantaan rajoittuneella kiinteistöllä, jonka kokonaispinta-ala
oli 6,8 hehtaaria, oli 10 neliömetrin suuruinen, vuonna 1991
rakennettu saunarakennus, joka käsitti samansuuruisen löyly- ja
pukuhuoneen sekä lisäksi avokuistin. Kiinteistöllä ei ollut
muita rakennuksia.
Kiinteistöverotuksessa rakennusta oli käsitelty valtiovarainministeriön
rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista antamassa
päätöksessä tarkoitettuna vapaa-ajan asuntona ja
kiinteistövero siitä määrätty kiinteistöverolain 13 §:ssä
tarkoitettujen muiden asuinrakennusten veroprosentin mukaan.
Verovelvollinen vaati lääninoikeudessa, että rakennusta oli
käsiteltävä talousrakennuksena ja kiinteistöveroprosenttia
muutettava.
Lääninoikeus katsoi, ottaen huomioon rakennuksen koon, käyttötarkoituksen
ja sen soveltumattomuuden tavanomaiseen vapaa-ajan
asumiseen, että rakennusta oli pidettävä mainitun valtiovarainministeriön
päätöksen 13 §:ssä tarkoitettuna talousrakennuksena.
Kun saunarakennusta oli kuitenkin käytetty vapaa-ajan
viettoon, sitä oli kiinteistöveroprosenttia määrättäessä
ainoanakin kiinteistöllä olevana rakennuksena pidettävä
kiinteistöverolain 13 §:n 3 momentissa tarkoitettuna talousrakennuksena,
josta kiinteistövero oli ollut määrättävä
kiinteistöverolain 13 §:ssä tarkoitettujen muiden asuinrakennusten
veroprosentin mukaan. Verovuosi 1993
Ääänestys 2-1
Eri mieltä ollut jäsen valituksen enemmälti hyläten katsoi,
että näissä oloissa rakennusta, kun se on tosiasiallisesti
ollut käytettävissä vapaa-ajanviettoon, oli pidettävä valtionvarainministeriön
päätöksen (1327/92) 9 §:ssä tarkoitettuna
vapaa-ajan asuntona. Kun rakennuksen rakennustaso poikkesi
kuitenkin mainitun päätöksen 1 §:ssä tarkoitetulla
tavalla olennaisesti keskimääräisestä vapaa-ajan asuntojen
rakennustasosta, jälleenhankinta-arvon määräämisessä käytettävää
perusarvoa neliömetriä kohti tuli alentaa 20 prosentil-
la.
KiinteistöveroL 13 §
VvMP rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista
(16.12.1992/1327) 1, 9, 10 ja 13 §