Administrative court dismissed tax board's jurisdiction over prosecutor's request while allowing partial travel expense claim.
Legislator summary
AI generatedThe administrative court held that the tax board lacked jurisdiction to independently examine the prosecutor's appeal regarding a matter already pending before the county court. Consequently, the court transferred the prosecutor's request to the county court for joint handling. Regarding the taxpayer's claim for travel expenses, the court accepted that using a family car was the cheapest option given the lack of a driver's license, thereby partially allowing the increased deduction.
Legislator headnote
AI generatedVerotusL 92 §; VerotusL 93 §: The tax board must transfer a prosecutor's appeal to the county court if the underlying matter is already pending there, rather than examining it independently; conversely, travel expenses incurred via family car constitute the cheapest mode of transport when public transport is unavailable.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
1. Oliko verotuksen oikaisulautakunta toimivaltainen antamaan
päätöksen valtionasiamiehen oikaisuvaatimuksen johdosta
asiassa, jossa verolautakunta oli verovelvollisen valituksen
johdosta jo antanut ratkaisun ja siirtänyt asian hylätyltä
osin lääninoikeuden käsiteltäväksi.
2. Oliko verovelvollisella oikeus saada korvaus kahdelta
edestakaiselta asunnon ja työpaikan väliseltä matkalta verohallituksen
matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 1992
toimitettavassa verotuksessa antaman päätöksen 1 §:n sanamuodosta
huolimatta tilanteessa, jossa verovelvollisella
ei ollut ajokorttia ja jossa hänen puolisonsa oli perheen
autolla kuljettanut verovelvollisen töihin ja töistä.
Verovelvollinen A oli veroilmoituksessaan ilmoittanut, ettei
hänellä ollut ajokorttia ja että hänen aviomiehensä oli
kuljettanut hänet töihin ja töistä siten, että asunnon ja
työpaikan välisen edestakaisen matkan ollessa 36 kilometriä
päivittäiseksi työmatkaksi oli muodostunut 72 kilometriä.
Matkakuluikseen verovelvollinen ilmoitti 11 kuukaudelta
15.840 markkaa. Säännönmukaisessa verotuksessa verolautakunta
hyväksyi ko. matkakuluina vähennettäväksi yhden edestakaisen
matkan työpäivää kohden laskettuna oman auton käytön
mukaan eli matkakuluja 8.316 markkaa.
Verovelvollisen lääninoikeudelle 5.10.1993 jättämän valituksen
johdosta verolautakunta hyväksyi 28.12.1993 pakollisessa
oikaisumenettelyssä matkakuluja arvion mukaan lisää
3.000 markkaa ja siirsi asian hylätyltä osin lääninoikeuden
käsiteltäväksi.
Valtionasiamiehen 1.2.1994 tekemän oikaisuvaatimuksen johdosta
verotuksen oikaisulautakunta alensi 4.10.1994 matkakulujen
määrän säännönmukaisessa verotuksessa hyväksyttyyn
8.316 markkaan. Verovelvollinen valitti 5.6.1995 verotuksen
oikaisulautakunnan päätöksestä lääninoikeuteen ja uudisti
5.10.1993 jättämässään valituksessa esittämänsä vaatimuksen.
1. Verotuksen oikaisulautakunnan ei olisi tullut välttämättömän
prosessiyhteyden johdosta ottaa valtionasiamiehen
esittämää vaatimusta tutkittavakseen siltä osin kuin kyseessä
oli asia, joka verovelvollisen valituksesta oli vireillä
lääninoikeudessa, vaan asia olisi tullut siirtää lääninoikeuden
käsiteltäväksi yhdessä verovelvollisen valituksen
kanssa. Sen vuoksi lääninoikeus kumosi verotuksen oikaisulautakunnan
antaman päätöksen ja otti valtionasiamiehen
esittämän vaatimuksen välittömästi viivytyksen välttämiseksi
valituksena käsiteltäväkseen.
2. Verovelvollisen työvuorolistojen mukaan hänellä oli verovuonna
ollut 209 työvuoroa. Asiassa ei oltu väitettykään,
että verovelvollinen olisi voinut tehdä valituksissa tarkoitetun
työmatkansa tai osan siitä julkisia kulkuneuvoja
käyttäen. Näissä oloissa lääninoikeus pyydettyään asiassa
lausunnon verohallitukselta katsoi, että halvimpana matkustustapana
verovelvollisen asunnon ja työpaikan välisillä
matkoilla oli verovelvollisen ilmoittamalla tavalla pidettävä
kuljetusta perheen autolla ja hyläten valtionasiamiehen
valituksen kokonaan ja A:n valituksen osittain hyväksyi
ko. matkakuluina vähennettäväksi 15.048 markkaa.
1. VerotusL 92 §
VerotusL 93 §
Verotuslain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännös
(963/93)
2. TVL 83 §
VeroHp matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 1992 toimitettavassa verotuksessa 1 §
(1227/92)