Legislator Case Law & Legislation
Hämeen LO 12.1.1995 35/1 AI generated

Administrative court allows recovery of unemployment benefits under general unjust enrichment principles despite repealed specific statute.

Case Number Hämeen LO 12.1.1995 35/1
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The administrative court allowed the county court's decision to recover unemployment benefits and travel costs from the applicant. Although the specific statutory provision authorizing such recovery was repealed in 1992 without transitional rules, the court determined the general principle of unjust enrichment remained applicable. Consequently, the applicant was ordered to repay the state for the benefits received without fulfilling the required employment duration.

Legislator headnote

AI generated

Työnvälityslaki 3 a §; Työnvälityslaki 16 b §: Where a specific statutory basis for recovering benefits is repealed without transitional provisions, the general principle of unjust enrichment permits recovery of benefits received without fulfilling statutory conditions.

Keywords

AI generated
unjust enrichment repealed statute transitional provisions unemployment benefits general principles state recovery administrative law

Cited Legislation

AI generated
Työnvälityslaki 3 a §
Työnvälityslaki 16 b §
Työnvälityslaki 16 b §
Lääninoikeuslaki 2 §

Cited Case Law

AI generated
Pohjois-Karjalan lääninoikeuden päätös 22.2.1994 taltio 210
Toisin Pohjois-Karjalan lääninoikeuden päätös 22.2.1994 taltio 210
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Oikeuskysymyksenä asiassa oli, voitiinko 2.6.1959 annetun työnvälityslain (246/59) 3 a §:n nojalla 23.1.1990 myönnetty alkuavustus ja matkakustannusten korvaus velvoittaa maksamaan takaisin valtiolle lääninoikeuteen 27.10.1994 saapuneen hakemuksen perusteella, kun avustuksen takaisinperimistä koskenut työnvälityslain 16 b § oli kumottu 1.1.1992 voimaan tulleella lailla.

Henkilölle oli myönnetty alkuavustusta ja matkakustannusten korvausta hänen siirtyessään ulkopaikkakunnalle työhön. Hän ei kuitenkaan ollut työskennellyt tässä työpaikassa työvoiman liikkuvuuden edistämisestä annetun asetuksen (575/83) 8 ja 9 §:ssä vaadittua kuuden kuukauden aikaa. Työvoimapiirin toimisto vaati 27.10.1994 lääninoikeuteen toimittamassaan hakemuksessa hänen velvoittamistaan suorittamaan takaisin valtiolle perusteettomasti saamansa avustus ja matkakustannusten korvaus.

Perusteettomasti suoritetun avustuksen takaisin perimistä koskenut työnvälityslain 16 b § oli tosin kumottu 1.1.1992 voimaan tulleella lailla (1645/91) eikä viimeksi mainitussa laissa ollut aikaisemman lain soveltamista koskevia määräyksiä. Kumotuksi tullut 16 b § ei sisältänyt perusteettoman edun palauttamista koskevaa aineellisoikeudellista säännöstä tai toimivaltanormia, vaan ainoastaan ohjauksen siitä, että työvoimapiirin toimisto voi panna edunpalautusvaatimuksen vireille lääninoikeudessa siinä järjestyksessä kuin hallintoriita-asioiden käsittelystä on lääninoikeuslaissa (1021/74) säädetty. Hallituksen esityksen 179/91 mukaan lainmuutoksen tarkoituksena oli muun muassa vapauttaa hallinnon resursseja takaisinperintätehtävistä muihin tehtäviin ja aikaansaada kustannussäästöjä.

Lääninoikeus katsoi, että mainitusta lainmuutoksesta riippumatta liikkuvuusavustuksen perusteettomasti saanut henkilö voitiin velvoittaa maksamaan se takaisin perusteettoman edun palauttamista koskevien yleisten periaatteiden nojalla.

Lääninoikeus hyväksyi hakemuksen.

Työnvälityslaki 3 a §

Työnvälityslaki 16 b §

Lääninoikeuslaki 2 §

Toisin Pohjois-Karjalan lääninoikeuden päätös 22.2.1994 taltio 210

Ks. Leena Laurinen, Hallintoriita-asiat s. 118