Administrative court remands water damage compensation case pending criminal court final ruling.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Finland remanded the case to the Water Superior Court for re-examination after the Water Superior Court incorrectly dismissed the compensation claim. The victim filed a claim for damages caused by water diversion from Lipeä Lake, while the Water Superior Court had previously ignored the claim and later treated it as a criminal matter. The Administrative Court ruled that the victim must first obtain a final decision on compensation from the criminal court before the administrative court can adjudicate the separate civil claim, ensuring consistent outcomes on liability and damage scope.
Legislator headnote
AI generatedVesiL 11 luku 1 § 3 mom; VesiL 11 luku 8 § 4 mom: When a victim has the right to choose their legal remedy, the administrative court must first resolve any compensation claims pending in the criminal court to ensure a final determination on liability and damage scope before adjudicating the separate administrative claim.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
VYP oli 14.9.1993 vesioikeuteen toimittamallaan hakemuksella
pannut vireille niiden vahinkojen korvaamista koskevan asian,
jotka olivat aiheutuneet Lievestuoreen Lipeälammen kunnostuksen
yhteydessä lammesta vesistöön syksystä 1991 alkaen johdetuista
valumavesistä. Toimenpide oli aiheuttanut ennalta arvioitua
suuremman vesistökuormituksen niin, että Lipeälampi oli
jouduttu sulkemaan uudelleen toukokuussa 1992. VEO oli jättänyt
hakemuksen tutkimatta.
VYP:n valituksesta VYO katsoi, että toimenpiteen suorittaja
voi panna vireille hakemuksen vesilain 11 luvun 1 §:n 3 momentissa
tarkoitetun vahingon korvaamisesta.
VYO ei pitänyt VYP:n vireillepanemaa hakemusasiaa ja myöhemmin
vireilletullutta rikosasiaa korvausten osalta samana niin,
että VYP:n koko hakemus tulisi rikosasian vireilläolon vuoksi
jättää suoraan tutkimatta. VYO totesi muun ohella, että hakemusasiassa
noudatetaan VL 16:20 ja 21:stä ilmenevää virallisperiaatetta
ja että korvausvelvollisuus hakemus- ja rikosasiassa
ei niiden käsittelytavan erilaisuudesta johtuen määräydy
samalla tavoin. Lopputulos voi korvausvelvollisuuden,
vahinkoalueen laajuuden, korvauksensaajien, korvattavien edunmenetysten
sekä korvausten ja vahinkoa estävien toimenpiteiden
osalta olla erilainen. (Tässä tapauksessa asiakirjoissa olevan
syytteen teonkuvauksen mukainen vahinkoalue oli suppeampi kuin
hakemuksen tarkoittama vahinkoalue.)
Koska vahingonkärsijällä kuitenkin on oikeus valita haluamansa
oikeusuojakeino, tuomioistuimen on ensin ratkaistava vahingonkärsijöiden
rikosasiassa mahdollisesti esittämät korvausvaatimukset.
Hakemusasiaa ei siten voitu ratkaista vesioikeudessa
ennen kuin oli selvinnyt, mitkä hakemuksen tarkoittamista korvauskysymyksistä
oli jo ratkaistu käräjäoikeudessa rikosasian
yhteydessä.
VYO kumosi VEO:n päätöksen ja palautti asian VEO:lle uudelleen
käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi sen jälkeen kun asianomistajien
rikosasiassa esittämistä korvausvaatimuksista on olemassa
lainvoimainen ratkaisu.
VesiL 11 luku 1 § 3 mom
VesiL 11 luku 8 § 4 mom
OK 14 luku 8 §
Lainvoimainen