Administrative court dismissed permit request for boat dock due to lack of property rights and disproportionate public harm.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the applicants' request to build a boat dock on their boat mooring rights, upholding the Water Rights Authority's refusal. Although the applicants held mooring and path rights, the court found they lacked the necessary property rights under the Water Act to construct the structure. The court determined the dock was excessively large, causing significant harm to neighboring properties and the environment that outweighed any benefit to the applicants.
Legislator headnote
AI generatedVesiL 2 luku 6 §; VesiL 2 luku 7 § 2 mom: A permit for a boat dock may be granted only if the applicant holds the requisite property rights and the construction does not cause disproportionate harm to others compared to the benefit to the applicant.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Hakijat olivat pyytäneet lupaa omistamiinsa tiloihin kuuluvan
venevalkaman kohdalle rantaan rakentamansa 2 x 14 m suuruisen
laiturin pysyttämiseen. Vesioikeus oli hylännyt hakemuksen,
koska hakijoilla ei ollut sellaista omistajan tai haltijan
oikeutta X:n tilaan tai määräalaan, jota luvan myöntäminen
edellyttää, vaikka hakijoilla oli venevalkama- ja polkurasite
X:n tilan alueella. Rasiteoikeus sisälsi 4 x 10 m:n suuruisen
venevalkaman ja sinne johtavan 1,8 m:n levyisen tien.
Hakijoiden vaadittua VYO:ssa luvan myöntämistä mm. vesialueen
osakkuuden ja rasiteoikeuden perusteella VYO totesi, että hakijoilla
ei ollut VL 1:28 nojalla oikeutta rakentaa venevalkaman
kohdalle rantaan laituria venevalkama- ja tieoikeuden perusteella
eikä VL 1:10 säännöksen ja laiturista X:n tilalle
aihutuvan häiriön huomioon ottaen heillä ollut sanottua oikeutta
myöskään vesialueen osakkaana. Näin ollen tarvittavaa
lupaakaan ei voitu perustaa mainittuihin säännöksiin.
Vesiylioikeus totesi myös, että hakijoilla ei venevalkamaan
rajoitetun rasiteoikeuden perusteella ollut sellaista pysyvää
käyttöoikeutta laituriin tarvittavaan maa-alueeseen kuin vesilain
2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Saman §:n 2 momentin
mukaan vesioikeus voi kuitenkin myöntää saman §:n 1
momentissa säädetyistä edellytyksistä riippumatta, mikäli 2
luvun 6 §:ssä mainitut rakentamisen edellytykset ovat olemassa,
oikeuden tehdä vesiuomaan toiselle kuuluvalle tai yhteiselle
alueelle uomaa huomattavasti muuttamatta laiturin.
Lupaedellytysten osalta VYO katsoi laiturin venevalkaman kokoon
nähden suureksi, kun asiakirjoista vielä ilmeni, että
laituri oli niin korkea, että matalan veden aikana siitä pääsy
esimerkiksi soutuveneeseen tai pienehköön moottoriveneeseen
tai veneestä pääsy laiturille oli huomattavan vaikeaa. Olosuhteet
venevalkamarannassa eivät olleet sellaiset, että rakennettu
laituri olisi venevalkamaoikeuden järkiperäistä hyväksikäyttöä
varten tarpeen. Laituri merkitsi rasitteen huomattavaa
laajentamista ja siitä aiheutuisi ainakin venevalkaman viereisille
virkityskäyttöön rakennetuille tiloille sellaista haittaa
ja häiriötä sekä ympäristön viihtyisyyden huononemista ja
kiinteistöjen arvon alenemista, ettei laiturista hakijoille
aiheutuvaa hyötyä voitu pitää siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan
ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattavana. Näillä
perusteilla vesilain 2 luvun 6 ):ssä säädetyt edellytykset
luvan myöntämiselle laiturin pysyttämiseen puuttuivat. VYO ei
muuttanut vesioikeuden päätöksen lopputulosta.
VesiL 2 luku 6 §
VesiL 2 luku 7 § 2 mom
KKO:1942-II-83, KKO:1975-II-32, KHO:1971-A-II-93
KHO:1972-A-II-124, KHO:n päätös T:130, A:12.1.1989
KHO:n päätös T:2530, A:5.6.1984, KHO:n päätös T:4090,
A:14.10.1988
Lainvoimainen