Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
Vesiylioikeus 31.3.1993 51/1993 AI generated

Finnish Administrative Court rules on landslide liability after water regulation, allowing compensation for unforeseen damage but denying removal of existing protection duties.

Case Number Vesiylioikeus 31.3.1993 51/1993
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Finland partially upheld the Supreme Administrative Court's decision regarding landslide liability following water regulation. The court determined that while the permit holder is liable for landslides occurring on areas suitable for construction at the time of permit issuance, they must compensate owners for damage to properties that were not previously classified as landslide-prone. Conversely, the court rejected the claim to remove existing protection duties for areas where the land's typical use was predictable at the time of licensing.

Legislator headnote

AI generated

VesiL 11 luku 3 § 2 kohta; VesiL 11 luku 13 §: The permit holder is liable for landslides caused by water regulation on areas suitable for construction at the time of permit issuance, requiring compensation for damage to properties not previously classified as landslide-prone, but existing protection duties for areas with predictable typical use remain in force.

Keywords

AI generated
water regulation liability landslide compensation permit holder duty land use classification administrative court decision

Cited Legislation

AI generated
VesiL 11 luku 3 § 2 kohta
VesiL 11 luku 3 § 2 kohta
VesiL 11 luku 13 §

Cited Case Law

AI generated
VYO:n päätös T:82/1992, A:8.4.1992
VYO:n päätös T:82/1992, A:8.4.1992
KHO:n päätös T:3891, A:5.9.1994
KHO:n päätös T:3891, A:5.9.1994:
AI generated
kho-other_2016_4735
Supreme Administrative Court dismisses appeal against town council's approval of a coastal master plan due to insufficient environmental impact studies.
kho-other_2017_3814
Supreme Administrative Court dismisses appeal regarding environmental permit conditions for peat production in Finland.
kho-other_2014_3904
Supreme Administrative Court dismisses appeal, ruling separate water and building permit conditions must be evaluated together by the authority.
kho-precedent_2003_47
Court orders re-examination of beach erosion compensation under Water Act for public waterway use.
kho-other_2018_4379
Supreme Administrative Court partially allowed appeal against town council's coastal zone plan amendment due to insufficient environmental impact studies.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Kun säännöstelypäätökseen oli otettu määräys vyörymien

estämisestä toimenpitein tai rahalla korvaamisesta,

säännöstelystä aiheutuneita vyörymävahinkoja ei lopputarkastusasiassa

pidetty edellyttämättöminä vahinkoina.

Määräyksen katsottiin olevan voimassa niin kauan kuin

säännöstelyä harjoitetaan.

Luvan haltijan väitettyä lopputarkastusasiassa säännöstelystä

johtuvan toimenpide- ja korvausvelvollisuutensa määräytyvän

vyöryvillä rannoilla luvan myöntämishetken maankäyttömuodon

mukaan VYO lausui, että maanomistajalla on luvan myöntämisen

jälkeenkin oikeus käyttää omaisuuttaan tavanomaisella, kohtuullisella

ja järkevällä tavalla, mikä voi merkitä myös maankäyttömuodon

muuttumista tehokkaammaksi (odotusarvo) omistajan

tai hänen saantomiestensä toimesta. Tätä omistajalle kuuluvaa

oikeutta ei voida rajoittaa ilman korvausta. Näin ollen luvan

saajan korvausvastuu hankkeen vaikutuspiirissä olevilla alueilla

ei vyörymävahinkojen osalta rajoitu vain luvanantohetken

käyttömuotoon.

Kun loma-asunnon rakentaminen ja sen käyttö olivat A:n tilan

ranta-alueen tavanomaista käyttöä, joka oli ollut lupaa myönnettäessä

ennakoitavissa, luvan haltijan vaatimus A:n tilan

rannan suojausvelvoitteen poistamisesta hylättiin.

Kun B:n tilat eivät kuuluneet ennen säännöstelyluvan myöntämistä

tehdyssä tutkimuksessa vyörymäherkäksi luokiteltuun

alueeseen ja kun säännöstelyn eräänä tavoitteena oli ollut

rantavyörymien vähentäminen, B oli loma-asunnon rakennuspaikkaa

valitessaan voinut luottaa siihen, että alue on rantarakentamiseen

sopiva. Säännöstelyluvan haltija katsottiin velvolliseksi

korvaamaan B:lle säännöstelystä aiheutuneet rannan

suojaamiskustannukset.

Kun rantansa suojanneen C:n tilat sijaitsivat matalalla niemellä,

joka ennen säännöstelyä oli kevättulvien vuoksi sopinut

huonosti tai ei ollenkaan rakennuspaikaksi, luvan saajan velvollisuudet

määräytyivät säännöstelyn alkamisajankohdan maankäyttömuodon

(metsämaa) mukaan. Koska luvan saajaa ei olisi

voitu velvoittaa suojaamaan rantaa, C:llä oli oikeus saada

toimenpiteistään vain niiden estämää metsämaan syöpymistä vastaava,

VYO:n arvioima rahakorvaus.

VesiL 11 luku 3 § 2 kohta

VesiL 11 luku 13 §

VYO:n päätös T:82/1992, A:8.4.1992

KHO:n päätös T:3891, A:5.9.1994:

Valituslupa vain A:n tilan osalta. KHO ei muuttanut

VYO:n päätöksen lopputulosta. Perustelut: Lupapäätöksen

lupaehdon mukaan hakija on vastuussa säännöstelyn ao.

alueella aiheuttamista vyörymistä ja mikäli vyörymä koskee

erityiseen käyttöön otettua aluetta, hakijan on ryhdyttävä

sen suojaamista tarkoittaviin toimenpiteisiin. A:n tilan

rantojen vyöryminen on katsottava johtuneen Oulujärven

säännöstelystä.