Administrative court dismisses claim for specific performance and allows partial compensation for structural damage caused by water level rise.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Finland dismissed the applicant's request to order specific performance of restoration works due to disproportionate costs exceeding the building's value. While the court acknowledged that the power plant's construction caused significant structural damage and loss of habitability, it determined that forcing repairs would be economically unreasonable. Consequently, the court awarded a lump-sum compensation of 270,000 marks to cover the loss of the building's current value, adjusted for prior damages.
Legislator headnote
AI generatedVesiL 2 luku 27 § 1 mom; VesiL 11 luku 3 § 2 kohta; VesiL 11 luku 8 § 3 mom; VesiL 11 luku 13 §: When specific performance of restoration works is disproportionately costly compared to the loss, the court may award monetary compensation instead of ordering the works.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asiassa oli kysymys voimalaitoksen rakentamisen ja käytön vaikutuksesta
A:n tilan päärakennuksen huomattavaan kallistumiseen,
toimenpidevelvoitteesta, kertakorvauksesta ja korvauksen
sovittelusta.
VYO, toimitettuaan paikalla tarkastuksen, totesi, että voimalaitoksen
rakentamiseen liittyvä joen vedenpinnan nostaminen
1960 luvulla noin 4 metriä A:n tilan kohdalla ja siitä johtuva
pohjaveden pinnan nousu tilan päärakennuksen alla ja ympäristössä
olivat aiheutuneet perustamisolosuhteiden olennaisen
huonontumisen, mistä oli ollut seurauksena rakennuksen kallistuminen.
Kallistuminen puolestaan oli aiheuttanut erilaista
rakennuksen asuttavuuteen vaikuttavaa haittaa rakennuksen sisätiloissa.
VYO totesi lisäksi, että rakennus oli aikoinaan
perustettu siten, että perustuksissa olisi esiintynyt routavaurioita
ilman voimalaitoksen vaikutustakin.
Olosuhteista oli pääteltävissä, että rakennuksen kallistuminen
tulee edelleen jatkumaan, rakennuksen asumiskelpoisuus tulee
ennestään vähenemään ja rakennus tulee vähitellen muuttumaan
asumiseen kelpaamattomaksi. Mainituista syistä vahingon ja
haitan vähentämistä ja ehkäisemistä tai rahalla korvaamista
harkittaessa lähtökohdaksi oli otettava menetettävän rakennuksen
nykyarvo ilman voimalaitoksesta johtuvaa kallistumaa. Kun
rakennuksen oikaiseminen ja perustustyöt sekä rakennuksen korjaaminen
oikaisun jälkeen olisivat tulleet maksamaan rakennuksen
450.000 markaksi arvioituun nykyarvoon verrattuna noin
kolminkertaisen summan, mikä suhteettomasti ylitti vahingosta
suoritettavan rahakorvauksen määrän, B:tä ei voitu velvoittaa
suorittamaan mainittuja kunnostamistoimenpiteitä.
Korvauksen sovittelussa otettiin perustustavan lisäksi huomioon,
että rakennus oli ollut ja tuli useita vuosia pysymään
asumiskelpoisena. Näin VYO katsoi, että B:n oli korvattava
rakennukselle ja asumiselle aiheuttamansa vahinko ja haitta
maksamalla kertakaikkisena lopullisena korvauksena tilan omistajalle
2/3 rakennuksen nykyarvosta. Tästä kokonaisvahingosta
ja -haitasta oli vähennettävä VYO:n 10.2.1984 maksettavaksi
määräämä haittakorvaus hintatason muutoksella korjattuna. B:n
maksettavaksi jäi 270.000 markkaa.
Korvaussaamisen vanhentumiskysymyksestä ja vesituomioistuinten
aikaisempien päätösten oikeusvoimavaikutuksesta on eri lyhenne.
VesiL 2 luku 27 § 1 mom
VesiL 11 luku 3 § 2 kohta
VesiL 11 luku 8 § 3 mom
VesiL 11 luku 13 §
KHO:n päätös T:3363, A:5.9.1995:
Ei valituslupaa kummallekaan osapuolelle