Legislator Case Law & Legislation
Vesiylioikeus 22.10.1993 204/1993 AI generated

Administrative court dismissed county's appeal to avoid compensation after voluntarily abandoning a permitted boat dock project.

Case Number Vesiylioikeus 22.10.1993 204/1993
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Finland dismissed the county's appeal against a superior court decision ordering compensation to a landowner. Although the county voluntarily abandoned the boat dock project, the court ruled that this did not extinguish the compensation obligation established by the original valid permit. The court held that the superior court correctly applied the Water Act provisions regarding compensation for unauthorized works performed under a permit.

Legislator headnote

AI generated

VesiL 2 luku 12 §; VesiL 2 luku 13 § 2 mom: The voluntary abandonment of a construction project does not release the permit holder from the statutory obligation to pay compensation for unauthorized works performed under the permit.

Keywords

AI generated
Water Act compensation permit holder obligation voluntary project abandonment unauthorized works liability administrative compensation claim

Cited Legislation

AI generated
VesiL 2 luku 12 §
VesiL 2 luku 13 § 2 mom

Cited Case Law

AI generated
KKO:n päätös T:874, A:4.3.1994
KKO:n päätös T:874, A:4.3.1994: Ei valituslupaa
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

VEO oli 31.8.1990 myöntänyt kunnalle luvan venesataman rakentamiseen

5 vuoden toteuttamismääräajoin luvan lainvoimaiseksi

tulosta. Hankkeen suunnitelma sisälsi myös toisen rakentajan

toimesta aikaisemmin ilman lupaa suoritetut työt. Päätös oli

luvan osalta saanut lainvoiman. Kunnan valituksesta VYO oli

25.10.1991 alentanut A:lle tilan arvon alenemisesta maksettavaksi

määrätyn korvauksen 77.000 markaksi, joka oli maksettava

A:lle heti VYO:n päätöksen antamisen jälkeen 6 %:n korkoineen

VEO:n päätöksen antamisesta lukien. Kunnanvaltuuston päätettyä

25.8.1992 luopua hankkeesta kunta pyysi kanteella vesioikeutta

vesilain 2 luvun 12 §:n ja 13 §:n 2 momentin nojalla vahvistamaan,

ettei kunnalla ollut velvollisuutta A:lle määrätyn korvauksen

suorittamiseen. VEO hyväksyi kanteen.

A:n valituksesta VYO katsoi, ettei nyt ollut kysymys mainituissa

lainkohdissa tarkoitetusta tilanteesta eikä kunnan luopuminen

rakentamishankkeesta lain mukaan vielä merkinnyt sitä,

että lupa raukeaisi ja luvan saaja vapautuisi lupapäätöksessä

määrätystä korvausvelvollisuudesta. VYO kumosi VEO:n päätöksen

ja hylkäsi kanteen. Ään. 3-1. Eri mieltä ollut jäsen katsoi,

että kunta oli VYO:n lainvoimaisen päätöksen perusteella ollut

velvollinen maksamaan korvauksen siitä riippumatta, jatkaako

se jo aloitettua venesataman rakentamista. Jäsen olisi jättänyt

vaatimuksen tutkimatta.

VesiL 2 luku 12 §

VesiL 2 luku 13 § 2 mom

Vrt. VesiL 16 luku 22

KKO:n päätös T:874, A:4.3.1994: Ei valituslupaa